"Töitä" Joseph oli vain noteerannut. Suutuin vain enemmän ja lukitsin itseni vessaan ottamaan suihkua. Ja koska tunsin oloni erittäin lapselliseksi ja vittuuntuneeksi, aloin päästellä erinäisiä ääniä. Lopulta kuulin Josephin ärähtävän seinän takana.
"Turpa kiini, Judy!" Joseph ärisi oven takana. Hymähdin ja jatkoin itseni pesemistä täydessä hiljaisuudessa.
Vaatteet vaihdettuamme nakkasin kaikki vähäiset tavarani olkalaukkuun, otin Momon pokemonpalloon ja kiedoin munan vielä Josephin huopaan.
"Hoidatan Momon ja munan hoitaja Joylla ennen lähtöä" totesin Josephille, joka vain äännähti. Palauttaisin huoneen tänään, ja aamupalan jälkeen lähtisimme vihdoinkin kohti Cordovan Townia.
Momon näkökulmaa, ajassa otetaan hieman takapakkia
Istuskelin edelleen vihaisena omistajani sängyllä. Judyn ja Josephin melko kovaääninen kina oli herättänyt minut erittäin makoisasta unesta. Olin nähnyt niin hyvää untakin, olin syömässä marjoista tehtyä jäätelöä ja sitä oli paaaaljon! Ja mainittakoon vielä, että minulla oli omia palvelijoita. Ja asuin hienossa kartanossa, en missään typerässä pokemonpallossa.
Mulkoilin vuorin Judya, joka hieroi takaraivoaan ja mumisi jotain suihkusta, ja vuoroin Josephia, joka puolestaan mulkoili minua ja Judya. Katsoin edelleen mulkoillen Judyn perään, kun tämä paineli pyyhe olkapäällään suihkuun. Pian suihkutilasta alkoi kuulua veden lorinaa, ja melkein pian tämän jälkeen Judyn epämääräistä ääntelyä. Jäin tuijottamaan kysyvänä vessan ovea. Mitä ihmettä hän teki? Käänsin katseeni Josephiin. Miehen ilme oli hieman kummallinen, ja hänen poskensa alkoivat muuttua haaleahkon punaisiksi. Judyn äänet suihkusta vain jatkuivat, mikä tuntui tekevän Josephin yhä levottovammaksi. Aloin pikku hiljaa epäilemään, mistä oli kyse. Ja, kuin taikaiskusta, epäilykseni taisivat saada varmistuksen, kun katseeni kiinnittyi Josephin housujen etumukseen. Alkoiko Judy olla siinä iässä, että hänen pitäisi alkaa hankkia poikasia? Ja Joseph varmaan oli saanut....
"Turpa kiinni, Judy!" Joseph ärähti ja peitti sitten kasvonsa käsiinsä. Okei, ehkei sittenkään.
Olin taas pokemonpallossa. Tällä kertaa tosin vain siihen saakka, kunnes Judy saisi vietyä minut hoitaja Joylle palauttamaan voimani. Munakin piti saada kunnon tarkastukseen. Harmittelin pokemonpallon ankeaa sisustusta. Vain harmaata, kovaa metallia. Halusin tänne kunnon sohvan, tai sängyn. Rakkaat ajatukseni keskeytyivät, kun pokemonpallo avautui ja sinkoudun sen sisuksista hoitopöydälle. Hoitaja Joy ja tämän apurina toimiva Audino olivat minua vastassa kinastelevan pariskunnan sijaan.
"Teen sinulle vielä pienen tarkastuksen. Haluan olla 1000% varma, että tyyppisi on muuttunut takaisin" hoitaja kertoi minulle hymyillen. Kohautin vain olkapäitäni ja katsahdin sitten Audinoa, joka hyräili jotain touhutessaan työtason luona.
"Tämä ei vie kauaa, eikä satu yhtään" hoitaja kertoi, ennenkö hän alkoi kuunnella sydäntäni kylmällä sydämenkuuntelu-touhulla. Ei hän kauaa kuitenkaan kerennyt sitä hommaa tehdä, kun toinen hoitaja juoksi paikalle hengästyneenä.
"Sisar, meillä ongelma! Saimme kiireellisenä kolme jäätynyttä pokemonia ja yhden synnyttävän" nainen puhui nopeasti. Minua hoitanut nainen nyökkäsi ja lupautui tulla auttamaan.
"Audino, käytkö palauttamassa Aipomin voimat. Kun munakin on tutkittu, palauta kummatkin odotustilaan" hoitaja määräsi Audinoa, ennenkö poistui juosten ulos tutkimus-huoneesta. Jäin hieman ymmälläni istumaan pöydälle. Eikös tuo akka halunnut olla 100% varma, että olin kunnossa? Audino tassutteli pöydän luo ja nosti pokemonpallon eteeni.
"Hei, älä luulekaan että menen tuonne sisälle" töksäytin Audinolle. Audino katsahti minua hieman kysyvänä ja huokaisi sitten.
"Sairaalan käytävillä ei saa kulkea irrallaan pokemoneja. Joten jos viitsit?" Audino pyysi. Pokemonin ääni oli lempeä, tosin ehkä enemmän tympääntynyt, ja äidillinen. Vähän niinkuin Muumimammalla. Mutristin suutani ja käänsin katseeni tutkimushuoneen ikkunasta ulos käytävälle. Miksi käytävällekin piti olla omat ikkunansa? Näin, miten yhtä jääklimppiä kiidätettiin huoneen ohi. Se oli varmaan yksi niistä jäätynistä pokemoneista.
"Vie mut kärryllä?" ehdotin. Audino pudisti päätään. Kärryt ja hoitosängyt olivat vain hätätapauksia varten. Ja minä olin kaukana hätätapauksesta. Ärähdin ja käänsin katseeni taas muualle. En halunnut mennä palloon, en pitänyt siitä, että minut pakotettaisiin menemään palloon. Enkä erityisesti pitänyt tuosta itsepäisestä Audinosta. Toisin kuin kouluttajani, joka tuntui edellisenä päivänä ihastuneen mokomaan.
"Kouluttajani pitää sinusta" totesin ja katsahdin Audinoa. Pokemon katsoi minua yllättyneenä.
"A-ai. No sehän on kiva" Audino totesi ujostuneena, hieroen samalla takaraivoaan. Tämä oli näköjään tullut sille vähän puun takaa. No, ei sen puoleen. Se oli ehkä jopa hyväkin asia.
"Ja minähän en muuten mene pallooni" totesin ja nappasin pallon häntäni päässä olleeseen käteen. Audino murahti ja katsoi minua vihaisesti.
Olin taas pokemonpallossani. Olin lopulta hävinnyt riidan Audinon kanssa ja joutunut palaamaan pokemonpalloon. Olin riitamme jälkeen ollut ehkä minuutin pallossa, kunnes olin taas vapautunut. Eräs hoitaja Joy oli palauttanut kaikki voimani muutamassa minuutissa ja sen jäkeen palauttanut minut takaisin palloon. Tämä tuntui jo kiduttamiselta - tosin erittäin lievältä sellaiselta. Niin lievältä, ettei se ehkä olisikaan kiduttamista, pikemminkin vain ärsyttämistä. Seuraavan kerran pääsisin ulos, kun Judy saisi meidät takaisin. Eikä sekään ollut varmaa, vapauttaisiko hän minut. Olimme kuitenkin vielä kylmässä ilmastossa, enkä resistanut kunnolla tätä pakkasta.
Pian tunsin pienen kolahduksen, kun pokemonpalloni laskettiin jonnekin. Varmaankin se odotuspaikka, mistä hoitaja Joy mainitsi. Vaikken kyllä ymmärtänyt, miksi minut ja muna tuotiin tänne, kun minut oli kuitenkin hoitanut kuntoon joku niistä samannäköisistä naikkosista. Kuinkahan monta tuhatta sisarusta siihenkin sukuun muuten kuului? Jollakin miehellä ollut vähän hommaa. Ja olikohan kaikki hoitajat samasta äidistä? Hoitajia tuli melkein kuin liukuhihnalta ja varmaan päälle 10 kerralla. Miteen kukaan pystyi hommaamaan niin paljon lapsia? Ja kuka niitä mukuloita edes hoiti? Jotenkin tästä ajatusmaailmasta päädyin muistelemaan tämän aamuista. Judy alkaa olla pikku hiljaa aikuinen nainen. Hänen rintansakin olivat jo aika isot.
"Tykkääköhän Joseph rinnoista?" mietiän ääneen. Mieleeni tuli taas kuva suuresta kummusta Josephin housujen etumuksella. Joseph oli vaikuttanut aamulla aika ärtyneeltä Judyn ääntelystä suihkussa, mutta toisaalta.... Josephin käytös oli ollut eilen aivan eriainen sitä tarjoilija-akkaa kohtaan.
"Ehkä Joseph ei koske Judyyn sen takia, koska Judy ei ole vielä aikuinen" mutisin taas itsekseni. Kuinka vanha Judy edes oli? Kaikkea muuta hän oli kyllä itsestään kertonut, mutta ei ikäänsä. Hän näytti kyllä nuorelta, ei ihan aikuiselta. Toisaalta, jos hän alkoi olla sukukypsä, niin sittenhän hän pitäisi olla... kuinka vanha? 12? Vai vanhempi?
"Hemmetti... Minä ikäisenä ihmiset tulee sukukypsiksi?" mutisin. Kiihkeät ajatukseni keskeytyivät, kun pokemonpalloni heilahti voimakkaasti ja tipahti jollekin kovalle. Pallo avautui ja kuinka ollakaa - pääsin ulos. Räpyttein hieman silmiäni. Oliko joku vienyt minut ja munan jo Judylle? Olin ollut niin ajatuksessissani, etten ollut pahemmin huomioinut pokemonpallon ulkoista elämää. Judya ei kuitenkaan näkynyt missään. Sen sijaan yläpuolellani räpötteli lepakko.
"Hups" pokemon totesi, katsoen minua. Käänsin hieman päätäni ja katselin pokemonia kummastuneena.
"Mikä sä oot?" kysyin pokemonilta. En koskaan ollut nähnyt mitään sen näköistä pokemonia, joten en tietenkään voinut tietää, mikä se oli. Lepakolta se näytti. Kai. Sen korvat olivat jumalattoman isot, silmät rumat kusen keltaiset ja pupillit mustat. Pää ja korvat olivat soikion muotoiset, ruumis oli melkein kokonaan mustan villan peitossa ja sen kädet... tai siivet... Se lentää sen käsillä.
"Olen Noibat. Mun nimi on Eliott" pokemon kertoi ja laskeutui eteeni. Pokemon oli minua hieman lyhyempi. Hassua, olin luullut sitä hieman isommaksi. Hetken aikaa se katseli minua ja hymyili sitten.
"Mikä sä olet?" Eliotiksi itsensä esitellyt Noibat kysyi. Eikö tuokaan ollut koskaan nähnyt minun kaltaisiani?
"Olen Aipom. Mun nimi on Momo" kerroin Eliotille. Eliott räpäytti hieman silmiään ja nyökkäsi sitten. Katsahdin nopeasti pokemonpalloa, joka nyyssi sulkeutuneena lattialla. Noukin sen häntääni ja sain heti Eliottin kiinnostuneet silmäparit tuijottamaan palloa.
"Heeei, mulla on ihan samanlainen pallo kuin sulla" pokemon totesi, katsoen minun palloani silmät säihkyen. Katsoin tuota hieman kummastuneena. Tyhmäkö tuo oli? Kaikkien pokemonpallothan nyt oli melkeinpä samanlaisia. Tämäkinhuone oli täynnä täysin samanlaisia pokemonpalloja.
"Kaikillahan nyt on melkein samanlainen pallo... puna-valkoinen peruspallo" totesin Noibatille, joka kohautti olkapäitään. Käänsin katseeni takaisin muihin palloihin. Judy halusi itselleen vahvan ja coolin pokemonin, mitä minä en ollut. Tai no, olinhan minä kyllä vähän cool, mutten vahva. Voisin viedä Judylle muutaman pokemonpallon, ja jos niiden sisältö ei miellyttäisi häntä, hän varmasti päästäisi pokemonit vapaiksi. Meinasihan Judy päästää minutkin vapaaksi. Mutta ei hän ollutkaan vapauttanut minua, koska olen minä. Varasteleva pikku ahmatti.
"Sanos, minkälainen kouluttaja sinulla on?" Eliott kysäisi. Käänsin katseeni takaisin Eliotiin, hivenen kysyvänä. Ai että minkälainen kouluttaja Judy on? Varas, rikollisliigaan kuuluva kriminaali, hieman ehkä etäinen ja ilkeä, ja juuri tulossa siihen ikään...
".... ei mitenkään erikoinen. Vähän ehkä ilkeän oloinen ja hiljainen alkuun. Muuten kyllä tosi ystävällinen ja huomaavainen" kerroin vain lopuksi murto-osan Eliotille. En halunnut paljastaa koko totuutta kouluttajastani mokomalle lepakolle, tiedä vaikka tuo olisi juorunnut asiasta poliisille.
"Ai. Kivan kuulonen. Varmasti kivempi kuin mun kouluttaja" Eliott mutisi ja lennähti sitten erään aukinaisen pokemonpallon eteen. Kävelin hyllykön eteen Eliotin kohdalle, ja katsoin pokemonia kiinnostuneena.
"Minkälainen se sitten on? Se sun kouluttaja?" kysyin pokemonilta.
"Tyhmä, muka-cool kun se pitää shortseja 24/7, ja se haastaa riitaa jokaisen mahdollisen kouluttajan kanssa. Mä olen täällä hoidettavana jo kolmatta kertaa tänä päivänä" Eliott marisi, risti käsi-siipensä rintakehälleen ja tuijotti huoneen lumen valkoista seinää. Vihelsin ja katsoin Eliotia säälivästi. Kolmatta kertaa jo? Ja kellokin oli hyvällä lykyllä yhdeksän aamulla.
"Aika urpon kuulonen" totesin lyhyesti. Eliott tuhahti ja laski katseensa sitten vihaisesti minuun.
"No se on urpo!" Eliott sanoi vihaisen kuuloisesti. Tuijotimme toisiamme muutaman minuutin ajan täydessä hiljaisuudessa. Lopulta hiljaisyys alkoi käydä vähän liinkin ärsyttäväksi.
"Miksi sä et ole sun pokemonpallossa?" kysyin lopulta rikkoen hiljaisyyden. Eliott sulki pallonsa, nappasi sen jalkoihinsa ja laskeutui maahan.
"Koska mä päätin karata. Mä en halua kuulua kouluttajalle, joka on täysi urpo eikä osaa huolehtia pokemoneista" Eliott sanoi ja kääntyi sitten kohti ovea. Ahaaa... Katselin pokemonin perään hiljaisena, kunnes muka-niin-loistava idea tuli mieleeni.
"Tuu mun mukaan? Kyllä Judy varmasti sut huolii" ehdotin Eliotille. Pokemon pysähtyi niille sijoilleen ja kääntyi katsomaan minua hieman epäileväisenä.
"Onko teillä ruokaa mukana?" pokemon töksäytti, katsoen minua edelleen epäilevänä.
"..... ei" totesin.
Hiippailimme Eliotin kanssa käytävällä kohti aulaa. Eliott oli lopulta suostunut tulemaan mukaamme, tosin tuo uhkasi karata Judyltakin jos hänkään ei olisi hyvä kouluttaja. Lähtekööt jos pystyy, Judylta ei tuosta vaan lähdettäisi kaikkien tietojen kanssa. Pokemon tuntui myös hieman suutahtaneen siitä, ettei meillä ollut ruokaa, mutta oli tosin leppynyt melko nopeasti.
Tarkoituksenamme oli piilottaa Eliottin pokemonpallo Judyn laukkuun, tietenkin niin että Eliott on pallon sisällä. Minun piti kuitenkin saada sujautettua pallo laukkuun ilman, että Judy tai Joseph huomaisi minua. Ja se tulisi olemaan aika hankalaa, Judy kun ei tuntunut jättävän laukkuaan vartiotta.
Hiipailimme erään huoneen ohi, josta kuului kamala pokemonin rääkäisy. Säikähdimme kumpikin ja katsoimme toisiamme. Eliott katsahti huoneen ovea, jossa oli ikkuna. Tässä huoneessa ei näköjään ollutkaan ikkunaa käytävälle, kuten siinä huoneessa, missä olin ollut aiemmin. Vain tuo yksinäinen oven ikkuna, jonka edessä oli vielä tumma verho.
"Kurkataanko?" Eliott kysäisi. Nyökkäsin hieman epävarmana - en mielelläni nähnyt mitään kovin veristä näkyä. Eliott lennähti ilmaan ja minä kiipesin oven ikkunan reunalle. Kurkistimme kumpikin sisään verhon raosta ja silmämme pullistuivat jättisuuriksi. Laskeuduin takaisin maahan ja tärähdin hieman. Eliott laskeutui eteeni ja näytti kummaliselta.
"Näitkö sä?" pokemon kuiskasi minulle. Nyökkäsin ja kohotin katseeni oveen.
"Joo, mutta... siirrytään pois oven edestä" Eliott nyökkäsi ja lähti sitten kävelemään edelläni. Katsahdin nopeasti vielä ovea, jonka toiselta puolelta kuului uusi, voimakkaampi rääkäisy.
"Sattuukohan se?" Eliott tuumi, katsahtaen nopeasti minua. Kohautin olkapäitäni.
"En mä tiedä, en mä naaras ole" totesin Eliotille. Eliott hymähti ja pysähtyi sitten yllättäen. Pokemon kääntyi katsomaan minua epäileväisen näköisenä.
"Tuleeko ne munat <em>oikeasti</em> muka <em>sieltä</em>?" Eliott kysyi, pienehkön punan kohotessa tämän poskille. En voinut kuin nyökätä. Eliott kääntyi nopeasti ja jatkoi kävelemistä. Tämä aihe alkoi olla vähän kiusallinen, eikä siitä sen pahemmin enää puhuttukaan.
Käytävä loppui, lopultakin, ja pääsimme aulan edessä olleen tiskin taakse piiloon. Hoitaja Joy oli juttelemassa Judyn kanssa. Neitokainen näytti hivenen ärtyneeltä. Olikohan katoamiseni odotushuoneesta jo huomattu? Tai no, miksi ei oltaisi? Vaikka Centerissä olikin muutama hätätapaus, oli hoitajia silti muutama ylimääräinen tekemään muita hommia ja katsomaan pokemonien perään. Judylla ei toisaalta ollut pokemonmunaa sylissä, enkä nähnyt sitä Josephillakaan, joten ehkä minulla oli vielä toivoa.
"Onko toi punahiuksinen tyttö Judy?" Eliott kuiskasi minulle. Nyökkäsin pokemonille ja kääännyin sitten taas katsomaan Judya. Nyt minun täytyisi keksiä keino Eliottin saamiseksi hänen laukkuunsa.
"Mene takaisin palloon, Eliott. Vien sinut olkalaukulle" kuiskasin Eliottille, joka vain nyökkäsi. Olin sanonut, että minulla olisi jo idea, miten saisin homman hoidettua, mutta... Tämä näyttikin paljon vaikeammalta. Pokemon Centerissä oli muutama kouluttaja odottamassa omaa pokemoniaan, yksi Blissey touhuamassa jotain lasiovien luona, hoitaja Joy selittämässä jotain Judylle, ja tietenkin valvontakamerat. Valvontakameroissa näyttäisi varmasti erittäin epäilyttävältä, kun hiippailisin Judyn laukulle ja piilottaisin pokemonpallon sen sisälle.
Kuulin ääntä takaani ja käännyin katsomaan. Eliott oli mennyt palloonsa, näköjään. Piilotin oman palloni vastaanotto tiskin vieressä olleen puskan juureen ja jäin sitten vakoilemaan Judya, joka tuohtuneena meni kohti kahta valkoista ovea, ja toisesta sisään. Ja hän oli vielä jättänyt laukkunsa Josephin vartioitavaksi. Tosin, mies ei kiinnittänyt laukkuunniinkään paljoa huomiota. Oi onnen kantamoista! Nappasin Eliottin pokemonpallon, livahdin ulos piilostani ja luikin seuraavan sohvaryhmän luo. Yksikään kouluttaja tai pokemon ei ollut huomannut minua. Yksi kouluttajista silitteli Glameowtaan, yksi luki lehteä, yksi jutteli hoitaja Joyn kanssa ja Joseph näpräsi jonkun laitteen kimpussa. Lisäksi yksi ja ainut Blissey koko tilassa näpräsi vastaanotto tiskin luona jotain, eikä kiinnittänyt ympäristöönsä pahemmin mitään huomiota. Hiippailin Josephin sohvaryhmän luo ja konttasin ensimmäisen sohvapöydän alle. Hiivin Judyn olkalaukun luo ja onnistuin kuin onnistuinkin tunkemaan Eliottin pokemonpallon Judyn laukkuun sisälle. Ja nyt piti vielä painella takaisin odotushuoneeseen.
Istuin odotushuoneen lattialla ja pyyhkäisin hikeä otsaltani. Reissu oli onnistunut hyvin. Judy oli ilmestynyt mysteeri-huoneesta juuri, kun olin päässyt puskan luo hakeaan pokemonpalloani. Jos olisin vähääkään viivytellyt, olisin jäänyt kiinni. Odotushuoneelle meno oli ollut helppoa. Käytävä oli ollut tyhjillään, joten olin saanut juosta koko matkan aulasta odotustilaan. Hypähdin hyllykölle siihen kohtaan, jossa pokemonalloni oli ollut ja laskin pallon paikoilleen. Poissaoloani ei oltu huomattu, koska hoitajat olivat edelleen niin rauhallisia. Tosin, Eliottin poissaolo tultaisiin kyllä huomaamaan, ennemmin tai myöhemmin.
"Voi sitä poika-raukkaa.... Toisaalta, saisi kyllä kohdella pokemonejaan vähän paremmin" mutisin itsekseni, ennenkö menin takaisin palloni sisään. Vähän minua jäi kaivertamaan, kun en vienyt Judylle kuin yhden pokemonin. Eikä Eliott edes vaikuttanut kovin vahvalta. Noh, omalta osaltani päivän hyvä työ oltiin jo tehty.
"Mitähän Judy muuten tuumaa Eliotista?" mutisin. Odotin innolla - ja kauhulla - Judyn reaktiota.
"Hän kyllä suuttuu" mutisin vielä itsekseni. "Ihan varmasti suuttuu"
Takaisin Judyyn
Sain viimeinkin Momon ja pokemonmunan takaisin itselleni. Hoitaja Joy pahoitteli viivästystä moneen kertaan. Pokemon Centerille oli tullut neljä hätätapausta - kolme pahoin jäätynyttä pokemonia ja yksi naaras pokemon, joka synnytti. Ymmärsin hyvin, että nämä olivat tärkeämpiä kuin minun pokemonieni hoitaminen - ihan tosi, en viitsinyt tällaisessa kohtaa olla mitenkään ironinen - ja annoin siksi anteeksi hoitajalle. Yksi pokemonkin oli kuulemma karannut, tai varastettu, koska sen pokemonpalloakaan ei löytynyt mistään.
"Ilmoitan konstaapeli Jennylle, jos näemme karannen Noibatin. Tai tuomme suoraan tänne, jos näkyy tässä lähistöllä" Joseph lupasi, ennenkö lähdimme. Hoitaja Joy kiitti ja hyvästeli sitten meidät.
Olin käärinyt munan taas huopaan, ja laittanut sen Josephin reppuun kaikkien tämän vaatteiden sekaan. Ulkona oli vielä aivan liian kylmä, että olisin uskaltanut pitää munaa sylissäni. Munan sisältö oli alkanut liikkua, kun sitä oltiin tutkittu Pokemon Centerissä. Kummaa sinänsä, aamulla se oli ollut vielä hiljaa kuin kivi.
"Ei mene enää kauaa, kun muna kuoriutuu" Joseph totesi. Hymähdin ja aloin tonkia laukustani kaulahuivia. Käteni kuitenkin osui pokemonpalloon, jonka ei missäännimessä pitänyt olla laukun isoimmassa taskussa.
"Joseph, et sattumoisin ole laittanut jotain pokemonpalloa laukkuni sisälle?" tiedustelin Josephilta, joka pudisti päätään.
"Mitä minä pokemonpalloja <em>sinun</em> laukkuusi tunkisin? Ja sähän pidät nitä palloja tossa pienessä sivutaskussa, sitäpaitsi" Joseph murahti ja jatkoi sitten matkaansa kohti Blizard Cafeta, jossa aioimme syödä aamupalan ennen tien päälle lähtöä. Pullistin poskiani ja nostin pokemonpallon ulos laukustani. Tavallinen, puna-valkoinen pallo, ihan kuin sillä Eliottiksi kutsutulla Noibatillakin. Momo ja Noibat olivat olleet samassa odotustilassa...
"MOMOOOO!" karjaisuni kaikui Aurora Townin kaduilla.
