Olimme päässeet matkan päälle. Aamupala Blizard Caféssa oli mennyt aika hiljaisissa merkeissä. Olin ulkona ennen kahvilaan menoa tiedustellut Momolta uudesta pokemonpallosta, jonka olin laukustani löytänyt. Ja voi kyllä, rakas Momo oli törmännyt Eliott- nimiseen Noibatiin, joka halusi karata entiseltä kouluttajaltaan. Olin ensin aikonut palauttaa pokemonin takaisin oikealle omistajalleen tai edes Pokemon Centeriin, mutta Momo oli pyytänyt ja rukoillut, etten veisi Eliottia takaisin entiselle kouluttajalleen. Tämä ei kuulemma pitänyt hyvää huolta Eliottista, vaan kidutti tätä otteluilla ja viis veisasi Eliottin terveydestä. Joten, lähinnä säälistä, päätin jättää pokemonin itselleni. Mielessäni kävi, olisiko tällä kouluttajalla muitakin pokemoneja, kuin tämä "pelastamani" Noibat. Noh, oli tai ei, en asialle voisi enää mitään.
Momo oli tiiviisti pokemonpallossaan ruokalevolla - apina oli syönyt taas kuin hevonen - muna oli kylmältä suojassa Josephin laukussa villttiin ja vaatteisiin kiedottuna, ja uusin kaverini, Eliott, liiteli vapaana lähelläni. Olin ostanut Eliotille ja Momolle kunnon pokemonruoka-annokset, ja antanut Eliotille vielä osan marjoistani. Momolle ei marjat kelvanneet, vaan sen täytyi saada jättelöä. En muuten ihmetellyt pokemonin jälkiruoka-valintaa, mutta... Jäätelöä pakkaskeleillä?
Eliott tuntui tykästyneen minuun, kun olin tarjonnut sille kunnon aamupalan ja tarjonnut vielä osan marjoistani sille.
"Eliott, jos sinun tulee kylmä, niin tule vaan sanomaan. Olet osittain lohikäärme tyyppiä, enkä siksi pitäisi sinua mielelläni kylmässä" sanoin Eliottille, joka vain nyökytteli ja liiteli sitten tyytyväisenä vähän korkeammalle.
"Judy, sinun pitäisi kyllä palauttaa tuo Noibat" Joseph totesi, taas. Hän oli jyrkästi sitä vastaan, että ottaisin Eliottin hoiviini. Ja niin olin minäkin, jollain tasolla.
"Ai, ja palauttaisin sen takaisin sille pikku vintiölle, joka ei osaa huolehtia pokemoneistaan? En ole ehkä paras kouluttaja Eliottille, koska... no, minä olen minä... mutta en sentään pakota pokemoneja tappelemaan jokaista pokemonia vastaan niin kauan kunnes ne pökertyvät" totesin Josephille. Eliott katsahti minua hieman epäilevästi. En ollut edelleenkään kertonut sille, että olin varas. Joseph pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Hänen kulmansa olivat kurtussa ja ilme muutenkin hieman äreä.
"Et ole edes kertonut sille vielä?" Joseph kysyi vihaisesti. Murahdin ja mulkoilin Josephia. Välimme olivat näköjään edelleen aika kireät, vaikkei kumpikaan meistä puhunt aamuisesta mitään. Ei sillä, että olisimme edes puhuneet aamuisesta mitään koko aamupäivänä. Jatkoimme taas matkaa. Kävelymatka kestäisi yhdellä tai khdella tauolla noin kahdeksan tuntia.
"No anteeksi nyt vaan, mutta en mielelläni mene möläyttämään kaiken kansan kuullen, mitä teen työkseni!" huudahdin Josephille ja heitin häntä vielä lumipallolla takaraivoon. Joseph pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua murhaavasti. Pysähdyin ja sainkin pian Eliottin olkapäälleni. Katsoin tätä ja hymyilin hieman. Nyt olisi ehkä hyvä aika kertoa, kumpikaan meistä ei ollut kiintynyt toiseen vielä niin lujasti, ettei mitään pahempaa pettymystä voisi tulla. Kai.
"Kuules, pikku-nulikka... Muuten olen ehkä kunnollisen oloinen kouluttaja, mutta... kuulun rikollisjengiin, eli... olen varas" sanoin Eliottille hieman hiljaisella äänellä. Pelkäsin, että lähettyvillä, tyyliin jossain puskassa, olisi joku kouluttaja tai muu kunnon kansalainen. Hyvä olla varovainen. Eliott käänsi hieman päätään ja katsoi minua kummastuneena. Sitten se vain kohautti olkapäitään ja jatkoi lentämistä, aivan kuin en olisi sanonut mitään. Minä ja Joseph katsoimme pokemonia silmät selällään.
"Ermh... Eliott...? Kai sä nyt ymmärsit, mitä Judy juuri sanoi?" Joseph kysyi, katsoen edelleen Eliottia. Eliott pysähtyi ilmaan ja kääntyi sitten katsomaan Josephia. Pokemon nyökkäsi ja laskeutui sitten uudelleen olkapäälleni.
"Joteen... Ottelu-intoisen kouluttajan ja rosvon väliltä Eliott päätti valita rosvon?" Joseph mutisi itsekseen ja huokaisi sitten. Tämän kerran hän antaisi asian olla, ei hän kuitenkaan saisi tuota kovapäistä Noibatia palaamaan takaisin kouluttajansa luo.
"Kyllä minäkin valitsisin mielumminkin rosvon kuin asennevammaisen hyypiön..." mutisin, rapsuttaen samalla Eliottia leuan alta. Eliott hykerteli tyytyväisen kuuloisena.
Puolen tunnin kävelemisen jälkeen Eliott alkoi hieman täristä. Pakkasta ulkona oli edelleen paljon ja vähän liikaa, ja poloisella ei ollut edes kunnon turkkia suojaamassa pakkaselta. Tongin Eliottin pokemonpallon laukustani ja osoitin sillä pokemonia.
"Eliott, otan sinut takaisin palloon, muuten jäädyt tänne pakkaseen. Palaa" sanoin Eliottille, joka näytti ehkä hivenen tympääntyneeltä ennen palloon palaamista. Katsoin palloa, ja annoin pienen hymyn kohota kasvoilleni.
"Pääset sitten taas vapaaksi, kun ilma alkaa lämmetä" kuiskasin, ennenkö laitoin pallon takaisin laukkuuni. Joseph katsahti minua ja tuli sitten aivan viereeni seisomaan. Hän näytti minulle kädessään ollutta laitetta.
"D-pääte?" kysyin, hieman hiljaisella äänellä. D-pääte oli yleinen ja suosittu elektroinen laite, joka muistutti ulkomuodoltaan pelikonsolia, jonka ruudun eteen sai taiteeavan muovisen suojan. D-pääte toimi kuten tabletit - paitsi että tämä laite ei ollut kosketusnäytöllinen vempele - tai tietokoneet. Sillä pääsi internettiin, jopa "kantaman ulkopuolella", koska siinä toimi 3G-verkko, sähköpostiin oli erillinen oma sovelluksensa, laitteessa oli Word ja muut uusimmat toimisto-välineet, ja D-päätteellä pystyi lähettämään viestejä. Ei ihan tekstiviestejä, eihän kyseessä mikään kännykkä ollut.
"Jep. Muiden kanssa kommunikoidessa käytetään edelleen omia laitteita, mutta tää tulee käteväksi kaikessa muussa" Joseph totesi, vilkaisten minua pieni hymy suupielessään.
"Kuitenkin.... Seven Seas nimisessä majatallosa Cordovan Townissa on eräs henkilö, jolta minun täytyy hieman lainata hänen pokemonia. Hän on hieman tunnetumpi kouluttaja, ja siksi erittäin tärkeä liikekumppani minulle."Joseph selitti, iskien minulle samalla silmää. Aah~, töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Ja minä saisin taas odottaa Pokemon Centerillä puoleen yöhön. Tai, sitten voisin keksiä itselleni jotain parempaakin tekemistä. Voisin käydä vaikka ryöstämässä kaupan kassan tai...
"Ajattelin tässä vain, että haluaisitko auttaa?" Joseph kuiskasi. Jähmetyin niille sijoilleni ja käänsin katseeni Josephiin.
"Ai niiden pokemonien kanssa?" kysyin muka tyhmänä. Joseph nyökkäsi ja lupasi kertoa minulle suunnitelmasta, kun pitäisimme taukoa. No, se sopi. Saisin auttaa häntä työssä, edes vähän. Tosin, minua vähän epäilytti - ja jännitti - mitä joutuisin tekemään. Ja mitä Joseph oikeasti aikoi tehdä.
Käveltyämme melkein tunnin yhtä mittaa Joseph lopulta pysähtyi ja kääntyi ympäri. Minä pysähdyin myös ja käännyin katsomaan Josephia kysyvänä. Miehen ilme oli kova, tarkkaavainen ja silmät tutkivat maastoa takanamme kuin laaser. Käännyin itsekin katsomaan takanamme ollutta maastoa.
"Voit lopettaa jo sen piilottelemisen, pätkä" Joseph sanoi närkästyneenä. Pieni, ehkä juuri ja juuri metrin korkuinen, pikku poika kömpi lumisena läheisestä pusikosta.
"Hienoa, puska-Jussi" mutisin ja katsoin poikaa arvostelevasti. Hän oli seurannut meitä puolen tunnin ajan. Olimme kävelleet hänen "leirinsä" ohi, noteeraamatta poikaa sen kummemmin. Ja olimme sitten saaneet hänet peräämme.
"Mun nimi on Juhan, ei Jussi" poika totesi, pyyhkiessään loppuja lumia vaatteistaan. Nyrpistin nenääni ja katsoin poikaa edelleen arvioiden.
"Mitä tuolainen pikku poika tekee keskellä metsää?" Joseph kysyi, katsoen itsekin poikaa hieman arvioiden. Juhaniksi itsensä esitellyt poika katsoi Josephia hieman kysyvänä, sitten hän hymyili hieman apeana.
"Ah... M-mä olen labrassa opiskelemassa tiedemieheksi tulemista. M-mutta m-mun Noibat karkasi Pokemon Centeristä ja mä l-lähdin etsimään sitä" poika sepitti kyyneleet silmissä, tapittaen samalla maata kuin syyllinen varas. Auts... Minä ja Joseph katsahdimme toisiamme yllättyneinä.
"Ai... Hoitaja Joy höpöttikin jostain karanneesta Noibatista..." Joseph sanoi, katsoen nyt poikaa. Juhan katsoi meitä kumpaakin vuorollaan, hieman toiveikkaana.
"Sori, ei ole näkynyt. Ja tuskin se Noibat on näin kauas tullut. Ei lohikäärme-pokemon pärjää tällaisessa pakkasessa tänne saakka" sanoin Juhanille, joka vain nyökytteli. Hän niiskaisi melko kovaäänisesti ja hinkkasi lapasillaan sitten kyyneleet pois silmäkulmistaan. sitten hän kohotti katseensa minuun ja hymyili hieman.
"Tiedän kyllä. Enkä mä siksi teitä seurannutkaan. Mä.... Mä haluaisin otella sua vastaan" Juhan sanoi ja osoitti lopuksi minua vielä sormellaan. Minä ja Joseph katsoimme pätkää ällistyneinä. Tyypin pokemon oli karannut, ja jätkä viis veisasi siitä? Kohautin olkapäitäni ja päätin hyväksyä hänen haasteensa. Joutuisin kuitenkin käyttämään Momoa, koska, no... Eliotin kouluttaja oli tuossa noin. Ja paljastuisin, jos käyttäisin Eliottia. Eikä lepakko muutenkaan pärjäisi pakkaskeleillä, joten Momo saisi loistaa.
Tongin Momon pokemonpallon laukustani ja ojensin laukun sitten Josephile, joka oli luvannut toimia ottelun tuomarina. Matsi oli 1-1, koska minulla oli "vain" Momo ja muna ei ollut vielä ottelukelpoinen. Ja Juhanilta oli toinen pokemon karkuteillä.
Juhan heitti pokemonpallon ylös, ja muutaman sekuninkuluttua hänen eteensä ilmestyi kyllästyneen näköinen Bulbasaur. Otus istahti lumihangelle ja kääntyi mulkoilemaan kouluttajaansa.
"Älä nyt viitsi, Midorino, meillä on matsi menossa" Juhan sanoi anelevasti. Midorinoksi kutsuttu Bulbasaur murahti ja kääntyi sitten katsomaan minua. Vapautin Momon pokemonpallosta eteeni lumihangelle. Momo kääntyi katsomaan minua kysyvänä. Osoitin sormellani poikaa ja hänen Bulbasaurustaan.
"Matsi, rakkaaani" totesin Momolle lyhyesti. Momo näytti tajuavan asian vasta nyt. Tosin en syyttänyt sitä asiasta, olihan tämä tavallaan meidän ensimmäinen kunnon ottelu. Aika säälittävää toisaalta, olin omistanut Momon jo useamman päivän, enkä ollut otellut sen kanssa ketään tai mitään vastaan vielä kertaakaan.
"No, aloitetaanko?" kysyin Juhanilta, joka nyökkäsi. Joseph heilautti kättään ja antoi meille luvan aloittaa ottelun.
"Midorino, tee Leech Seed!" Juhan huudahti. Bulbasaur haukotteli syvään, nousi vaivalloisesti ylös ja alkoi sitten ampua sipulistaan siemeniä kohti Momoa. Momo väisteli siemeniä taidokkaasti, kunnes kuitenkin sai osuman yhdestä käsivarteensa. Siemenestä alkoi kasvaa juuria Momon käteen ja ne alkoivat heti imeä Momon energiaa.
"Momo, Frost Breath" komensin Momoa. Onneksi apina osasi muitakin, kuin normaali-tyypin hyökkäyksiä. Jää-tyypin Frost Breath ja tuli-tyypin Flame Wheel super efektasivat ruoho-tyypin Bulbasauriin, joten tämä matsi olisi minun. Paitsi että tuo bulbasaur tunti olleen vikkelä kintuistaan, piittaamatta tästä helvetillisestä pakkasesta.
"Vautsi, miten olet opettanut Aipomillesi Frost Breathin?" Juhan kysyi kiinnostuneena. Hymähdin ja muistelin tätä aamua. Kahvilassa oli - tällä kertaa ihan valtion ja poliisin luvalla - myynnissä jäätelöä, jonka ansiosta pokemon oppisi jää-tyypin pokemonin.
"Momo söi Blizzard Caféssa myynnissä olleen jäätelön, joka opetti sille tuon hyökkäyksen. Ja, osataan me muutakin kahvilan takia" totesin, pieni ja ivallinen hymy kasvoillani.
"Flame Wheel!" huudahdin. Momo syöksyi liekki-renkaan keskellä kohti Bulbasaurusta. Bulbasaur tosin ei kyennyt liikkumaan minnekään, eikä Juhankaan kyennyt antamaan mitään käskyä. Kummankin leuka roikkui lähes maassa ja heidän ilmeensä olivat kuta kuinkin järkyttyneet. Eihän se kieltämättä normaalia ollut, että Aipom osaisi tuli-tyypin hyökkäyksen, mutta ei se toisaalta noin omituitakaan ollut. Joten, Bulbasaurin jäädyttyä järkytyksestä, Momon oli helppo osua maaliinsa. Sipuli-dino lennähti taaemmaksi ja mätkähti maahan. Hyökkäys oli tenyt siihen aika lailla kipeää. Momo taisi olla hieman vahvempikin kuin tämä Bulbasaur, tosin en kyllä osannut varmuudella sanoa. Olin nähnyt vasta yhden sen hyökkäyksen, ja sekin pentele vei Momolta voimia Bulbasaurille.
"Tuo oli varmaan niitä... laittomien... leivoksien..." Juhan mutisi. Hymähdin ja nyökkäsin. Poikaa tuntui häiritsevän nämä kahvilan laittomat leivokset. Toisaalta, poikahan oli tainnut mainita olevansa labrassa harjoittelijana, joten olihan se nyt ihan ymmärrettävää. Juhan pudisteli päätään ja katsoi Bulbasauria sitten totisena.
"Midorino, meiän on pakko voittaa tää matsi. Tee growl!" Juhan komensi. Bulbasaur alkoi karjua korvia vihlovalla äänellä. Momo otti askeleen taaemmaksi, pidellen korviaan. Muutaman sekunin kuluttua otus hiljeni. Korvissani soi siltikin, samoin Momon. Tämä kääntyi katsomaan minua ja osoitti korviaan. Hyämhdin ja levittelin vain käsiäni. Minkäs minä sille mahdoin, jos sen korvissa soi. Seuraavana Momo osoitti Bulbasaurusta. Tyydin vain nyökkäämään. Inspiroikoon, ei Momo minun komentoja kuitenkaaan kuulisi.
Momo lähti juoksemaan kohti Bulbasaurusta, joka pulestaan lähti juoksemaan Momoa karkuun. Hetken aikaa tätäkin kilpajuoksua kesti, ennenkö Momoloputa hermostui ja käytti nyt puolestaan growlia. Momo kimensi hieman ääntään karjuessaan, tai oikeastaan kiljuessaan kohti Bulbasaurusta. Bulbasaur näytti ne pari sekuntia hieman kituuttelevalta, ja olisi varmasti pitänyt kpäliään korvillaan, jos olisi vain pystynyt. Momon lopetettua Bulbasaur pudisteli päätään. Juhan huudahti Bulbasaurin nimen, mutta pokemon vain katsoi tätä kysyvänä. Hienoa, nyt senkin korvissa soi.
"Lol" mutisin katsoessani, miten Juhan karjui Bulbasaurille komentoja ja Bulbasaur karjui jotain takaisin kouluttajalleen. Katsahdin momoa, joka katsoi minua kummastuneena. Heilautin kättäni, kehottaen Momoa tekemään jotain. Tämä pyöräytti silmiään ja lähti sitten hiippailemaan Bulbasaurin lähelle. Päästyään tarpeeksi lähelle, Juhanin tai Bulbasaurin huomaamatta, Momo syöksyi Bulbasaurin kimppuun ja alkoi kutittaa tätä hullun lailla. Bulbasaur alkoi nauraa vedet silmissä ja kieriä lumihangessa. Juhan jäi tuijottamaan Momoa ja Bulbasauria, ja kääntyi sitten katsomaan minua kysyvänä.
"Tickle" totesin Juhanille, joka päästi ymmärtäväisen "aah"-äänen. Kesken kutituksen Momo kaivoi kyntensä esiin ja iski ne kipeän näköisesti Bulbasaurin mahaan. Pokemon kiljahti kivusta, ja rääkäisi vielä toisen kerran, kun Momo alkoi vetää kynsiään pitkin Bulbasaurin vatsan ihoa. Ihoon jäi kipeännäköiset, hieman verestävät haavat. Momo hypähti tämän jälkeen vähän kauemmaksi Bulbasaurista ja irvisti Bubasaurille. Juhan näytti hämmentyneeltä.
"Miten se teki ton ilman kouluttajansa käskyä...?" poika mietti ääneen. Pyöräytin silmiäni ja annoin pienen hymyn tulla kasvoilleni.
"Sitä kutsutaan myös inspiroinniksi, kun pokemon ei kuule kouluttajansa käskyjä" kerroin pojalle, joka näytti taas saaneen pienen ahaa-elämyksen. Momo kääntyi katsomaan minua ja näytti hymyilevän hieman.
"Noh, Momoseni, joko lopetetaan tämä?" kysäisin apinaltani, joka nyökkäsi.
"Frosth Breath!" komensin Momoa, joka vetäisi keuhkonsa täyteen ilmaa ja päästi sitten jäätävän ilman kohti Bulbsauria. Pokemon ei ehtinyt väistää, kun jäätävä ilma jo pyyhkäisi tämän ylitse. Bulbasaur horjahti ja oli sitten kaatua maahan.
"Midorino!" Juhan huudahti, tai pikemminkin rääkäisi, ja juoksi sitten pokemoninsa luokse. Noh, se siitä matsista.
Olimme Josephin kanssa heti matsin jälkeen jatkaneet matkaa, Juhanin pingottua pää kolmantena jalkana takaisin kylään hoidattamaan Bulbsauriaan.
"Ei se penikka nyt niin huono ollut" Joseph tuumasi. Pyöräytin silmiäni ja tyydyin olemaan hiljaa. Ihan hyvä ottelijahan se poitsu oli, vaikka hän nyysäsikin routen varrella vakoilemassa pokemoneja ja kouluttajia, sen sijaan että olisi etsinyt Eliottia. Minua ei tosin käynyt hänen Bulbasaurinsa yhtään kateeksi, jostain syystä. Pokemon oli tuntunut jopa pitävä kouluttajastaan, toisin kuin Eliott.
"Ilma alkaa muuten pikku hiljaa lämmetä" Joseph totesi. Tuo oli totta. Olimme taapertaneet parisen kilometriä ja ilma oli sinä aikana alkanut jo lämmetä. Lumihanget tuntuivat myös pienentyneen. Lunta oli tosin edelleen melkein puolimetriä ja toppavaatteet olivat yhä kova sana.
"Pian voitaisiin muuten pitää tauko?" Joseph ehdotti. Katsahdin miestä hieman yllättyneenä.
"Eihän siitä nyt kauaa ole, kun ottelin sitä penskaa vastaan. Kai me nyt vielä tunti tai pari voidaan mennä?" totesin Josephille. Hän levitti käsiään ja hymyili hieman.
"No, miten vaan tahdot. Pokemoneilla voi kuitenkin ruveta olemaannälkä" Joseph huomautti. Niin, tosiaan. Aamupalasta oli jo parisen tuntia, emmekä olleet syöneet sen jälkeen mitään. Mutta, toisaalta....
"Momolla tuskin on nälkä, vaikka se kyllä kuluttikin energiaa ottelussa. Eliottista puhumattakaan, se ei ole tehnyt aamupalan jälkeen oikein mitään. Sinun pokemoneillasi voi olla nälkä, koska ne hienohelmathan eivät syöneet pahemmin mitään, toisin kuin minun pokemonini. Nehän vetivät ruokaa minkä jaksoivat" huomautin Josephille, joka vain naurahti kuivasti.
"Hyvä on, hyvä on... Syödään ja jutellaan tunnin päästä" Joseph myöntyi, pieni hymy edelleen kasvoillaan.
Ja matka jatkui taas hiljaisena, sään lämmetessä ja lumihankien pienetessä. Pian alkoi olla jo sen verran lämmin, että uskalsin taas ajatella Elittoin vapauttamista. Pienenä ongelmana oli vain se pikku nilkki, jota vastaan olin otellut. Pelkäsin nimittäin, että hän hiippailisi taas kannoillamme ja saisi tietää, että Eliott kulki nykyään minun matkassani.
"Minun pitäisi harjoitella Eliottin kanssa myös" mumisin itsekseni. Joseph katsahti minua kysyvänä.
"Mitä sä mumiset?" hän kysyi, katsoen minua edelleen. Käänsin katseeni mieheen. Oliko hän muka kuullut muminani? Ihme superkuulo tuollakin.
"Enmitään, puhelen vain itsekseni" vastasin Josephille. Tämä pyöräytti silmiään ja katsoi taas menosuuntaan.
"Puhut itsekses? Tiiätkö, hullut tekee tollasta" Joseph sanoi muka vitsikkäästi. Vilautin kieleni ulos ja liikutn sitä ylös ja alas. Joseph mulkaisi minua ja näytti hapanta naamaa.
"Tiedätkö, puhun mielummin yksikseni, koska järkipuhetta on kiva kuunnella" huomautin Josephille, joka katsahti minua, muttei sanonut mitään. Yritti kai välttää riitaa. Siitä tuskin tulisi kuitenkaan mitään, koska tänä päivänä pystyisin vetämään riitaa herran kanssa ihan kaikesta. Jos herra vain olisi kiltisti mennyt omaan sänkyynsä nukkumaan, olisimme välttyneet riitelemiseltä. Koska kumpikaan ei olisi noussut sängystä väärällä jalalla, niin sanotusti. Josephan kun oli tipahtanut sängystä.
Pidimme pienen levähdystauon, jonka aikana Joseph oli tutkinut Houndoominsa Sagan kanssalähitienon ja todennut, ettei se sama poika enää seurannut meitä. Hyvä minun kannaltani, saatoin nyt päästää Eliottin ulos pokemonpallosta. Halusin harjoitella Eliottin kanssa, mutta olin edelleen varuillani. Eliottin kouluttaja ei seurannut meitä, tällä hetkellä, mutta se ei tarkoittanut, etteikö hän yllättäen putkahtaisi esiin jostain puskasta. Kuten viimeksikin.
"Mikä hätänä, Judy?" Joseph kysyi. Kohotin katseeni Josephiin, joka tuli viereeni seisomaan. Hänen takanaan Eliott liiteli Sagan yllä ja teki ilmeisesti tuttavuutta tähän.
"Ei mitään.... Haluaisin vain harjoitella Eliottin kanssa, mutta epäilen edelleen, että poika tulee taas jostain" sanoin. Joseph huokaisi ja kääntyi sitten kylki minuun päin. Hetken hän katseli Eliottia ja Sagaa.
"Jos et olisi ottanut Eliottia mukaan, et stressaisi tuolla lailla. Mutta koska et kuitenkaan enää sitä aio vapauttaa, niin...." Joseph sanoi, kääntäen sitten katseensa minuun. Katsoin miehen läpitunkeutuviin silmiin ja kohotin kulmaani.
"Vaihtaisit edes sen nimen. Noibatit ovat kuitenkin melko yleisiä pokemoneja kouluttajilla. JA voisit keksiä jonkin taustatarinan, miten tuon lepakon sait" Joseph ehdotti. Pääsin mietteliään huokauksen ja raavin leukaani. Josephin ideassa oli toisaalta perää, voisin vaihtaa Eliottin nimen.
"Tuo olikin muuten hyvä idea, kiitos Joseph" sanoin lopulta ja hymyilin leveästi Josephille. Mies hymähti ja nyökkäsi. Käänsin katseeni takaisin Eliottiin ja irvistin. Olin surkea keksimään nimiä, mutta nyt olin keksinyt Eliottille uuden nimen tuosta vaan.
Kävelin Eliottin ja Sagan luo, rapsuttaen hieman Houndoomia kaulasta. Pokemon hyrisi tyytyväisenä ja asteli sitten takaisin oman kouluttajansa luo, kun olin lopettanut sen rapsuttamisen. Leviti kättäni vaakasuoraan sivulle, Eliottille laskualustaksi. Eliott taisi ymmärtää käteni olleen tälle alustana ja laskeutui käsivarteni päälle tyytyväisenä.
"Judy, jatketaan kohta matkaa!" Joseph huudahti minulle pari metriä kauempaa. Käänsin päätäni hänen suuntaansa ja hymyilin hieman. Mies seisoi selkä minuun päin ja tarkkaili ympäristöä, taas. Saga nuuhki maata, heiluttaen häntäänsä.
"Joo, pikku hetki" vastasin ja käännyin sitten taas Eliottin puoleen. Lepakko katsoi minua kysyvänä.
"Sinun nimesi pitää vaihtaa, ettei kouluttajasi osaa yhdistää sinua omaan kadonneeseen Noibatiinsa. Näimme hänet hiljattain ja hän voi tulla vielä peräämme" selitin hiljaisella äänellä Eliottille, joka ei tuntunut oikein pitävän ajatuksesta. Ymmärsin kyllä, ettei nimen vaihtaminen ollut sille mieleen, mutta nyt minulla ei ollut muutakaan vaihtoehtoa.
"Tämän kerran, kaveri.... Ostan sinulle vaikka jotain siitä hyvästä" yritin suostutella Eliottia, joka tuhahti ja nyökkäsi. Lahjonta auttaa aina...
"Miten olisi Saga?" ehdotin, pieni hymy edelleen suupielessäni. Eliott katsoi minua silmät hieman suurempina. Sitten se kääntyi katsomaan Houndoomia, joka katsoi takaisin meihin. Eliott käänsi katseensa takaisin minuun ja nyökkäsi. No, se oli sitten sovittu.
Matkamme jatkui taas kohti Cordovanin pientä kylää. Ja ensimmäistä työtehtävääni. Vaikken kyllä edelleenkään teinnyt, mitä minun piti tarkalleen ottaen tehdä,
"Hei, Joseph... Et ole vieläkään puhunut siitä pikku pyynnöstäsi minulle. Lupasit kyllä kertoa siitä tauolla, mutta et ole puhunut yhdelläkään pikku tauollamme mitään" totesin Josepgille, joka katsahti minua. Saga-Noibatini katsahti minua ja Josephia ja laskeutui sitten olkapäälleni, uteliaana kuulemaan, mistä pikku-pyynnöstä puhuin.
"Katso nyt, Sagaakin kiinnostaa kuula siitä" jatkoin ja osoitin sormllani Noibatia. Joseph katsoi Sagaa ja hymyili sitten hieman.
"Hyvän nimen valitsit. Kerron tarkan suunnitelman vasta, kun pääsemme Cordovan Townin majataloon..." Joseph sanoi
"Miksei me yövytä Pokemon Centerissä?" keskeytin Josephin.
"Koska siellä ei järjestetä majapaikkaa, jostain syystä. Niin, kuten olin sanomassa. Kunnon suunnitelman käymme läpi vasta majatalossa. Kun pysähdymme seuraavan kerran kunnon tauolle, kerron sinulle kyllä, mitä aion tehdä. Ja mitä sinun pitää tehdä" Joseph sanoi. Kunnon tauko? Pyöräytin silmiäni ja tyydyin vain nyökkäämään. En jaksaisi ruveta vääntämään rautalankaa, ja Josephin kanssa tappeleminen oli muutenkin niin energiaa vievää.
Saga lenteli jälleen yläpuolellani ja tarkkaili ympäristöään. Olin maininnut Josephille toisen kerran, että haluaisin kokeilla ottelemista tämän kanssa, mutta Josephin mielestä meidän oli hyvä ehtiä Cordovaniin ennen iltaa.
"Koskas minä sitten pokemonieni kanssa kerkeän harjoitella? Eivät ne istumallakaan vahvistu" olin noteerannut Josephille, joka oli vain tuhahtanut ja käskenyt odottaa sitä, että pääsisimme Cordovaniin. Ja saisimme tehtyä työt. Sitten saisin tehdä mitä lystäisin. Saga oli kuunnellut korva tarkkana kiivasta keskusteluamme ja oli sen jälkeen lennellyt taivaalla, ikään kuin etsien jotain. Pian Saga jäi lepattamaan paikalleen ja jäi tuijottamaan puiden ja pensaiden lomaan, Pysähdyin ja käännyin katsomaan lepakkoa.
"Mittä nyt, Saga?" kysyin pokemonilta. Saga veti siipiään kehoaan vasten ja levittäessään niitä taas auki, kauhea kirkuma-ääni lähti kohti pusikkoja. Pitelin korviani ja katsoin kummastuneena pusikkoa. Seurattiinko meitä? Käänsin katseeni takaisin Sagaan ja sihahdin. Screech, vastustajan puolustusta laskeva "kiljunta"hyökkäys. Saga lopetti lopulta hyökkäyksen ja jäi paikoilleen lehattelemaan.
"Zaguun!" pusikosta kuului valittava ääni, ja muutamaa hetkeä myöhemmin esiin kömpi hivenen ärtyneen näköinen Zigzagoon.
"Ah.... Siksakki-koira" mutisin ja käänsin katseeni sitten Sagaan, joka irvisteli minulle.
"Judy, meidän on jatkettava matkaa" Josephin huomautus kuului takaani. Ärähdin ja vilkaisin miestä tympääntyneenä.
"Joo-joo, hoitelen vain tuon pokemonin ensin" sanoin ja käännyin sitten katsomaan Sagaa. Yksi hyökkäys, joka oli tällä hetkellä Sagan voimakkain hyökkäys, ei toimisi normaali tyypin Zigzagoniin. Joutuisin siis improvisoimaan jotain.
"Saga, tee screech uudelleen!" komensin Sagaa. Saga aloitti kiljuvan äänen uudelleen ja Zigzagoon näytti vetäytyvän pieneksi palloksi äänen johdosta.
"Hyvä, nyt supersonic!" komensin. Saga lähetti korvistaan ääni-aaltoja, jotka saivat Zigzagoonin pään pyörälle. Pokemon näytti hieman hölmistyneeltä yrittäessään tähdätä Sagaan. Zigzagoonin hyökkäysten osuvuus ei olisi enää 100% varmaa, ja pokemon saattaa satuttaa jopa itseään. Zigzagoon heilui hieman ja lähti sitten juoksemaan kohti Sagaa, hypäten ilmaan ja osuen Sagaa kyljen ja siiven alueelle. Saga kiepsahti ilmassa taaksepäin, mutta sai pidettyä itsensä ilmassa.
"Saga, käytä tacklea!" komensin. Saga syöksähti kohti hoipertelevaa Zigzagoonia, joka ei oikein osannut sanoa, minne suuntaan sen pitäisi väistää. Saga sai osuttua Zigzagoonia suoraan kylkeen, juuri kun pokemon oli aikonut juosta ilman suuntavaistoa vain johonkin suuntaan. Zigzagoon parkaisi ja kääntyi katsomaan Sagaa. Huomasin, miten Zigzagoonin silmät heiluivat pokemonin päässä, eivätkä kohdistuneet kunnolla mihinkään. Saga veti siipiään lähemmäs vartaloaan ja alkoi päästää pientä sähköpurkausta ulos kehostaan.
"Saga?! Mikä hätänä?" kysyin säikähtäneenä. Oliko Saga paralisoitunut jotenkin osuessaan Zigzagooniin? Sähkökipinät alkoivat muuttua väriltään sinisiksi ja pian Sagan keho oli kokonaan sinisen sähkön peitossa. Saga levitti siipiään ja lähetti useita sähkövirtoja kehostaan Zigzagooniin, joka oli myöskin jäänyt kummastuneena tuijottamaan Sagaa. Sähkö osui Zigzagooniin, joka parkaisi kivusta ja näytti oikeastikin saaneen kipeää.
Muutaman sekunnin kuluttua saga opetti sähköpurkauksen ja irvisti edelleen kummastuneen näköiselle Zigzagoonille, joka tyytyi muutaman hetken toivuttuaan luikkimaan takaisin metsään.
"Mitä.... Mitä just tapahtui?" kysyin, katsoen edelleen taivaalla lepatellutta lepakkoa. Joseph käveli viereeni, katsoen Sagaa.
"Se, rakkaani, oli spark. Tosin, ei Sagan pitäisi lento-tyypin pokemonina sellaista hyökkäystä osata" Joseph kertoi. Naksautin kieltäni ja levitin kättäni sagalle laskeutumisalustaksi. Tyytyväisenä pokemon laskeutui kädelleni.
"Noniin, jatketaan matkaa" Joseph sanoi ja kääntyi sitten jatkaakseen matkaa. Sagahypäht olkapäälleni lepäämään, samalla kun minä lähdin Josephin perään.
"Vai että spark... Oletkohan sinä saanut siunauksen ukkosen jumalalta Thorilta?" kysyin Sagalta, joka räpytteli vain silmiään.
"Taidat tarkoittaa Zeusta, Thor on se mystinen vasara-hemmo siitä elokuvasta" Joseph kommentoi hieman kauempaa.
"Ai, eikö se Thor muka käyttänyt sähköä? Nojaa, sähkön jumala kuin sähkön jumala..." sanoin. Katsahdin Sagaa, joka näytti hieman liikaa innostuneelta. Sen silmät loistivat innostuksesta, suu oli leveässä hymyssä ja koko pokemon nöytti mutenkin erittäin innoatuneelta, kuin lapset jouluna.
"Saga, mistä sinä muka noin innostuit?" kysyin Sagalta. Joseph kääntyi katsomaan minua ja Sagaa. Hän ei halunnut enää yhtään häiriötä matkallemme, olin onnisutnut hidastamaan häntä jo muutenkin. Tosin, ei hänen mikään pakko ollut meidän seurassa kulkea. Yksinään hän olisi päässyt puolet nopeammin suorittamaan töitään.
"Se kai innostui siitä hyökkäyksestä" Joseph totesi ja kääntyi sitten taas jatkamaan matkaa. Katsoin Sagaa kysyvänä. Saga pudisti päätään ja alkoi sitten hakata toisella nyrkilään toista kättään. Hakata jotain...? Oliko Saga iloinen rökitettyään sitä Zigzagoonia? Kysyin Sagalta asiasta, mutta sain taas päänpudistuksen. Kyse ei ollut siitäkään. Saga kohosi siivilleen ja päästi pienen sähköpurkauksen ilmoille ja osoitti sen jälkeen kohti taivasta.
"Ai, tarkoitat sitä ukkosen jumalaa, Zeusta" sanoin. Saga laskeutui takaisin olkapäälleni ja nyökkäsi, osoittaen sitten itseään. En taaskaan ymmärtänyt, mitä Saga yritti sanoa. Minuutin verran yritin turhaan arvailla, mitä Saga yritti sanoa.
"Saga varmaan haluaa, että vaihdat sen nimeksi Zeus" Josephin veikkaus kantautui korviini. Vilkaisin Josephia ja katsoin sitten kysyvänä Sagaa, joka hymyili leveästi ja nyökkäsi. Aha. Niinpä tietenkin.
Olimme kävelleet jo yli puolen välin tätä matkaa, edelleen ilman sitä Josephin taukoa. Olin ottanut jo toisen kerran nimetyn Noibatin takaisin palloon. En edelleenkään ymmärtänyt, miksi se halusi olla nimettynä ukkosen jumalan mukaan, olihan kaveri kuitenkin lento-tyyppiä... Tai no, eihän tyypilä ollut mitään tekemistä pokemonin mielenkiinnon kanssa. Ja osasihan Zeus-Noibatini sparkin.
"Judy, pidetään taukoa" Joseph sanoi yllättäen. Pysähdyin ja katsoin miestä kysyvänä. Toivoin, että hän oli tosissaan. Aloin nimittäin jo pikku hiljaa kaipaamaan taukoa.
"Täällä ei ole enää melkein ollenkaan lunta, ja ilmakin on lämmennyt tarpeeksi. Lämpömittarikin lähentelee jo nollaa" Joseph kertoi. Ilmasto oli tosiaan muuttunut, viimeisen tunnin aikana radikaalistikin vieläpä.
"Tuolla on aika iso kanto, käytetään sitä pöytänä" sanoin ja osoitin sitten erästä kantoa, joka törrötti maasta. Joseph nyökkäsi ja asteli kannon luo, laskien reppunsa sen viereen. Joseph kyykistyi ja alkoi tonkia repustaan jotain kannolle. Uteliaana menin hänen viereensä, olettaen, että hän kertoisi minulle nyt työtehtävästä ja minun osuudestani siinä.
"Kuten lupasin, kerron suurin piirtein, mitä meidän pitää tehdä. Ja mikä sun työosuutesi tässä tehtävässä on. Tarkemmat tiedot kerron myöhemmin" Joseph sanoi huomatessaan minut kyykkimässä aivan hänen vieressään. Nyökkäsin, tuntien miten mahaani hieman kouristi. Tämä tulisi olemaan ensimmäinen työtehtäväni! Vaikka osani ei välttämättä tulisi olemaankaan kauhean suuri.
Joseseph laski pienen kartan, pari kuvaa ja D-päättensä kannolle. Kuvissa oli kaunis Sylveon, joka oli Josephin mukaan Albiino-shiny, Vaporeon, joka oli Silver-shiny, ja Umbreon, joka taasen oli Rainbow-shiny - hieman hölmön näköinen, kun olin tottunut katsomaan mustaa Umbreonia. Toisessa kuvasa oli noin 40-vuotias nainen, pukeutuneena kauniiseen mekkoon. Hänen vieressään poseerasi samainen Vaporeon, joka oli toisessa kuvassa. Kurtistin kulmiani tutkiessani lähemmin naisen kasvoja. Hän oli aivan liian tutun oloinen.
"Sain ylemmältä taholta käskyn ryöstää nämä kolme pokemonia. Ne ovat tarkkailtavana Pokemon Centerissä. En voi kuitenkaan vain marssia sisään ja ryöstää niitä" Joseph kuiskasi, katsoen minua ja välillä kannon päällä olleita kuvia. Nyökkäsin, katsoen kuvaa kolmesta Eeveelutiosta. Pokemoneja vahditaan varmasti kahta tarkemmin niiden shinyyden takia + Joseph oli maininnut niiden kouluttajan olleen erittäin tunnettu - hän oli joku "entinen" malli tai vastaava.
"Eli miten aiot hankkia nuo elikot?" kysäisin. Joseph avasi eteemme kartan Cordowan Townista ja sen läheisyydestä. Hän osoitti sormellaan routen ja kylän liepeillä ollutta rakennusta.
"Tässä on Cordowan Townin sähkölaitos. Tarkoituksena on, että sinä menet ja katkaiset sähköt koko kaupungista. Sen jälkeen, kun sähköt katkeavat, lähetän jonkun pokemoneistani aiheuttamaan hälyä kylällä. Yritän saada mahdollisimman paljon huomiota pois Pokemon Centeristä ja näistä kolmesta kaunokaisesta, ja kaiken hälyn keskellä käyn varastamassa ne" Joseph selitti. Aika simppeli suunnitelma, totesin itsekseni. Toisaalta tiesin, että Josephilla oli jokin isompi suunnitelma kuin tämä. Kun kyseessä oli kolme shinyä pokemonia, täytyi olla vähän kehittyneempi suunnitelma, ja ainakin neljä eri vara-suunnitelmaa ja 10 erilaista pakosuunnitelmaa. Ja Josephilla olisi luultavasti tuplaten enemmän.
Ajatuksemme ja keskustelumme keskeytyi, kun Josephin repusta kuului pieni, räsähtävä ääni. Kumpikin meistä laski katseensa reppuun. Muutaman sekunnin kuluttua kuului toinen räsähdys.
"Älä vain sano, että...." Joseph aloitti ja alkoi sitten tonkia munaa repusta, Munassa oli pari halkeamaa ja se liikkui hieman. Pian suurehko pala irtosi munasta räsähdyksen kera.
"Ah...!" suustani pääsi, kun kirkkaan keltainen silmä kurkisti aukosta. Pian toinenkin pala irtoi, ja kohta kolmas. Ja lopulta munasta kurkisti mustan ja kellertävän/oranssin värinen...
"Mis...dreavus...?" minä ja Joseph sanoimme yhteen ääneen.
"Magguuth?" olennon suusta kuului.
