Joseph oli aamulla lähtenyt jonnekin, sanoen vain tulevansa jossain vaiheessa takaisin. Hän ei myöskään maininnut, minne oli menossa. En sen koommin herraa ollut nähnyt. Olin tosin itsekin lähtenyt heti aamupalan jälkeen omille teilleni, joten Joseph siis saattoi olla jo palannut huoneellemme.
Yövyimme majatalossa, koska Cordovan Townin Pokemon Centerissä ei ollut jostain syystä huoneita yöpymistä varten. Ja tämän hoitaja Joy selitteli sillä, ettei Pokemon Center ollut mikään hotelli, vaan pokemonien sairaala. Toisaalta ymmärsin asian kyllä, mutta..... Pokemon Centtereissä sai yöpyä ilmaiseksi, kun taas majatalon huoneiden varaus maksoi. Eikä kaikilla aloittelevilla kouluttajilla ollut varaa pulittaa 50 dollaria yhdestä huoneesta. Eihän rahasumma suurelta kuulostanut - työssä käyvän aikuisen korvaan. Mutta melkein-köyhälle kouluttajalle se oli iso summa. Onneksi Joseph oli lupautunut maksamaan meidän huoneemme, vaikka joudunkin nyt nukkuamaan hänen kanssaan samassa huoneessa.
Huokaisin kyllästyneenä ja katsahdin taas kelloa. Moni kouluttaja oli tuonut pokemoninsa hoidettavaksi, joten hoitaja Joyt eivät ehtineet ihan heti hoidattaa minun pokemonejani. Eiväthän ne ole olleet kuin 20 minuuttia hoidossa. Siltikin aloin jo kyllästyä.
"Oletko jo ostanut lahjan keskiviikon kuusijuhlaan?" korviini kantautui erään miehen ääni.
"Olen toki, en tosin ostanut, vaan valmistin itse" toinen mies vastasi. Herkistin korviani ja käänsin katsettani hieman miesten suuntaan. Neljä miestä, kaikki päälle 40:n, seisoskelivat minusta vähän matkan päässä. Miehet pitivät toppatakkejaan kainalossaan tai olivat heilauttaneet takkinsa olkapäänsä yli. Yhdellä oli puna-valkoinen kaulahuivi yhä kaulassa, toisella musta pipo päässä.
"Ah, tietenkin" yksi sanoi.
"Mutta tietenkin puuseppä tekee itse lahjat!" toinen kommentoi, naurahtaen kovaan ääneen päälle.
"Uskaltaudunkohan toivomaan, että saisin lahjan tänä vuonna. Teet erinomaisia puutöitä, Kinshiro!" kolmas mies sanoi. Käänsin katseeni kokonaan miehiin. Mistä kummasta he puhuivat?
"Äh, älkää nyt viitsikö. Minusta on ihanaa tehdä puusta lahjoja, varsinkin joulun alla. Haluan vain nähdä ihmisten hymyilevän leveästi" mies, joka ilmeisesti oli puuseppä ammatiltaan, sanoi hymyillen leveästi. Enempää en ehtinyt jäädä kuuntelemaan, sillä respasta kuulutettiin nimeäni. Hienoa, pokemonieni HP:t oltiin vidoin palautettu kuntoon.
Vastaanotto tiskillä nappasin kaikkien pokemonieni pokemonpallot olkalaukkuni taskuun ja kiitin sitten hoitajaa.
"Saanko muuten kysyä erästä asiaa. Moni on puhunut jostain lahjojen hankkimisesta ja siitä aukiolla olevasta isosta joulukusesta... Mitähän he oikein tarkoittavat?" tiedustelin hoitajalta. Nainen hymyili leveästi - hienoa, hän ei ollut se kamala nirppanokka ämmä, joka veti herneet nenäänsä joka ainoasta asiasta.
"Täällä Cordovan Townissa järjestetään joka joulu kuusijuhla, jossa jaetaan joululahjoja. Jokainen kylän asukas saa ostaa lahjan, viedä sen kuusen alle ja jouluaattona hän saa sattuman varaisesti jonkun toisen hankkiman lahjan. Joulupukki vierailee luonamme, jakaa lahjat, avaamme ne ja nautimme samalla glögistä ja pipareista. Paikallinen orkesteri soittaa myös joulumusiikkia. Tapahtumasta on ehtinyt tulla jo perinne, melkein kaikki kyläläiset osallistuvat siihen. Kaikki kylässä vierailevat saavat myös osallistua siihen" hoitaja kertoi iloisesti. Hymyilin iloisesti kuullessani tämän. En siksi, että saisin ylläri-pylläri lahjan joltain randomilta kyläläiseltä, vaan siksi, että joulukuusen alla olisi kasa lahjoja. Ja aivoni olivatkin alkaneet jo raksuttaa iloisesti pahojaan - joulumusiikin saattelemana.
"Sä MITÄ?!" Joseph karjaisi. Joseph oli ollut huoneellamme, kuten olin toivonutkin.
Olin kertonut Josephille mahtavasta ideastani, ja pyytänyt vielä hänen apuaan. Aioin varastaa kaikki lahjat joulukuusen alta. Lahjoja kuitenkin ympäröi näkymätön este, ilmeisesti Reflect. Tarvitsin Josephin Golduckin, Pearlin, apua. Pearlin confusionin avulla pystyisimme paikantamaan vihollisen ja tainnuttamaan sen, jonka jälkeen pystyisin varastamaan lahjat. Tietenkin tämä piti tehdä illalla, kun väkeä oli vähemmän liikkellä. Yöllä olisi vieläkin parempi, kun melkein kaikki olisivat nukkumassa.
"Kuulit kyllä. Aion varastaa ne joulukuusen alla olevat lahjat ja tarvitsen siihen apuasi" sanoin, ristien samalla kädet rintakehäni alle. Joseph huokaisi syvään ja peitti käsillään kasvonsa. Tähän mennessä kaikki ideani työhön liittyen eivät olleet mitenkään hohdokkaita. Ja tämä oli hänelle yksi niistä typerimmistä ideoista, mitä olin keksinyt. Mutta minusta lahjojen varastaminen oli hyvä idea.
"Miksi helvetissä haluat varastaa täynnä ihmisiä olevan koulun kuusen alta lahjoja? Voisit ihan yhtä hyvin murtautua jonkun kotiin, varastaa heidän lahjansa ja viedä samalla arvotavaraa" Joseph sanoi levittäen toista kättään. Tottahan tuo oli, mutta...
"Sen kuusen alla on monta kymmentä, jos ei satoja, lahjoja. Mutta hyvä idea tuokin oli, voidaan käydä tämän keikan jälkeen jonkun talossa varkaissa" sanoin, hymyillen ilkikurisesti. Joseph huokaisi ja pudisti päätään.
"Tämä on paska idea, mutta olkoon. Uskon, että sulla on jokin taka-ajatusta tässä hommassa" Joseph sanoi.
"Jep, haluan saada paljon joululahjoja. Ja tiedän jo valmiiksi, etten saa sinulta yhtäkään. Niin, ja mun täytyisi hommata mun pokemoneillekin joululahjoja" totesin. Joseph pyöritteli sillmiään ja katsoi minua yhä odottavana.
"Miksi, Judy? Miksi teet jotain tällaista? Nyt on kuitenkin joulu" Joseph kysyi lopulta.
"Haluan vain nähdä ihmisten murtuneen ilmeen, kun he näkevät, että heidän rakkaat lahjansa ovat kadonneet. Ja tarvitsen sitä paitsi rahaa" noteerasin sarkastisesti Josephille. En oikeasti välittänyt mokomasta joulusta, en koskaan ollut viettänyt sitä, enkä koskaan viettäisikään. Ruokaa lukuun ottamatta joulu oli turha ja yliarvostettu hölmöläisten juhla.
"No, ihan miten haluat" Joseph lopulta sanoi, huokaistnen vielä syvään. Hienoa, hän auttaisi minua.
Käveleskelin Cordovan Townin keskustassa, katsellen ympärilleni. Momo oli olkapääläni ja katseli myös ympärilleen. Yritin keksiä jotain lahjojen ryöstöön. Joseph ei suostunut osallistumaan idean suunnitteluun, mutta toteutuksessa hän lupasi olla mukana.
Lahjoille pitäisi saada jokin kuljetusmahdollisuus, kuten reki tai vastaava. Tai sitten laittaisin kaikki pokemonit kantamaan minun ja Josephin lisäksi jätesäkkejä, jonne aioin paketit laittaa. Lahjat olisi periaatteessa helppo kerätä kasaan, aioin nimittäin käyttää kaikkia käytettävissä olevia käsiä. Pokemonit tulisivat siis myös osallistumaan tähän pikku hommaan.
Kylän keskusta oli täynnä ihmisiä ja pokemoneja. Tästä hommasta ei tulisi helppoa. Jollen sitten todellakin tekisi hommaa yöllä, kuten olin ensin ajatellut. Keskustassa oli paljon jouluvaloja ja erityisesti koulu ja koulun piha oltiin laitettu oikein hienoksi. Seisahduin koulun pihamaan portille ja katsoin ihmisiä, jotka koristelivat pienempää kuusta koulun portaiden viereen. Momo pomppasi pääni päälle, jotta näkisi vähän paremmin.
"Kyllä on laitettu piha komiaksi" viereeni astellut rehevässä kunnossa ollut mies totesi. Käänsimme Momon kanssa katseemme mieheen.
"Juu, niin on" sanoin. Olihan pihamaa toki hieno, en mennyt kieltämään sitä. Jotenkin vain nämä kaikki jouluvalot, lumiukot, lumilyhdyt ja pikkukuuset tuntuivat niin yliampuvalta. Ja niitä kun oli paljon eikä vain muutama siellä täällä.
"Onneksi saatiin lunta, niin pääsee joulupukki reellä perille asti" mies sanoi tyytyväisenä ja vinkkasi sitten minulle silmää. Momo hypähti innoissaan olkapäälläni ja alkoi sitten äännellä innoissaan. Pyöräytin silmiäni ja katsahdin sitten miestä.
"Sinäkö onnekas olet siihen puuhaan päässyt?" kysäisin mieheltä, hymyillen ilkikurisesti päälle. Mies alkoi nauraa ja taputti minua sitten olkapäähän.
"Vai että onnekas? Olen tehnyt tätä hommaa jo vuosia. Serkkuni omistaa pari Stantleria, ja saan ne ja reen aina jouluksi lainaan" mies kertoi, hieman hymyillen. Hymyilin miehelle takaisin. Olin juuri ratkaissut yhden pulmistani.
Juteltuani miehen kanssa vielä hetken pääsin vihdoin menemään syrjäisempään paikkaan. Vapautin Zeuksen sen pokemonpallosta ja katsahdin sitten Momoa, joka istui edelleen olkapäälläni.
"Okei pojat, meillä on keikka tiedossa. Koululla järjestetään kuusijuhla ylihuomenna keskiviikkona. Ihmiset vievät sinne jo valmiiksi paljon lahjoja, jotka säilötään koulun liikuntasalissa olevan kuusen alle. Meidän tehtävänämme on ottaa lahjat kuusen alta. Ainoat ongelmamme ovat lahjoja suojaava näkymätön este ja sen luonut pokemon, meillä ei ole pusseja lahjoille ja pussit täytyy jotenkin saada kuljetettua pois koululta. Kuljetuksen saan ehkä järjestettyä, mutta se on vielä vähän vaiheessa. Zeus, me hoidamme sen kuntoon. Momo, sinä saat etsiä pusseja lahjoille. Isoja pusseja, ei kaupasta saavia muovipusseja" kerroin kaksikolle, jotka nyökyttelivät. Momo teki lopuksi armeijat ja lähti luikkimaan omille teilleen.
Zeus lensi nyt puolestaan olkapäälleni ja katsahti minua. Nyt minun pitäisi vielä selittää Zeukselle hommamme, ennenkö lähtisimme.
"Tarvitsemme pari pulkkaa, joita saame helpoiten koulun ulkovarastosta. Sinun tehtävänäsi on etsiä helpoin tie varastoon ja auttaa minua saamaan pulkat haltuumme" sanoin Zeukselle, joka nyökkäsi. Livahdin Zeuksen kanssa takaisin koululle, Zeus lennähti ilmaan ja lähti lentelemään taivaalla, tarkkaillen ensin koulua ja sitten tämä lähti tutkimaan varastoa vähän lähemmin. Pian Zeus palasi luokseni ja nyki minua mukaansa. Livahdimme varaston taakse, jossa oli iso kasa lunta ja varaston seinässä ikkuna, jonka saisin tiirikoitua auki.
"Hienoa. Täytyy odottaa vain iltaan. En voi keskellä kirkasta päivää tiirikoida varaston ikkunoita auki" mutisin Zeukselle, joka nyökkäsi.
Momo istui lähellä Pokemon Centeriä, miettien, mihin lahjat voisi laittaa ja mistä Momo niitä voisi hankkia. Judy oli puhunut säkeistä. Suuret jätesäkit voisivat olla hyvä idea, ja yhdessä rullassa oli aika monta jätesäkkiä. Ja Momo arvelikin jo tietävänsä, mistä tämä löytäisi yhden jätesäkki kokoelman.
Hiljaa ja varovasti Momo livahti sisään Pokemon Centeriin. Tässä tilanteessa apina ei halunnut tulla nähdyksi. Aula oli melko lailla tyhjillään; Sisällä oli vain yksi hoitaja Joy tiskin takana, kaksi jo hieman vanhemmalla iällä ollutta papparaista istui sohvien luona lukemassa lehteä ja keskustelemassa, sekä yksi kouluttaja, joka odotteli ilmeisesti pokemonejaan hoidosta. Momo irvisti hieman ja loikki sitten lähimmän sisäkasvin ruukun taa piiloon. Momo odotti hetken jos toisenkin, kunnes kouluttaja lopulta alkoi tylsyyteensä räplätä jotain laitetta. Momo vilkaisi papparaisten suuntaan. He lukivat edelleen lehtiä ja höpöttelivät välistä jotain. Hoitaja Joy hääräili tiskillä jotain, eikä kiinnittänyt mitään huomiota aulaan. Momo livahti sohvien luo, hiipi hiljaa sohvapöytien alla ja pääsi sitten livahtamaan käytävään, joka vei toimenpidehuoneisiin. Yksi huoneista oli siivouskomero, ja se sijaitsikin melkein toisessa päässä käytävää.
Momo yritti avata ovea, siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinpä tietenkin, ovi oli lukossa ja siivoja varmaankin lomalla. Mutta jotenkinhan tuonne oli päästävä. Leveä irvistyksen omainen hymy kohosi Momon kasvoille. Tämä peruutti pari askelta ja jäädytti lukon Frost Breathilla. Sitten Momo saikin paukautettua ovean auki helposti.
Momo juoksi sisälle pieneen siivouskomeroon, nappasi siivouskärryistä täyden jätesäkkipaketin ja säntäsi sitten ulos, muistaen sulkea oven perässään.
Istuin huoneessani Josephin kanssa. Momo oli onnistuneesti löytänyt jätesäkkejä, samoin Joseph.
"Mielestäni lupasit auttaa vain lahjojen viemisessä, Joseph" totesin toisella sängyllä istuneelle miehelle. Mies venytteli ja vei kätensä päänsä taa.
"Sitä vähän minäkin. Kumma juttu, tiiätkö. Nämä vain vähän niin kuin... jäi käteen, kun ihailin niitä kaupassa" Joseph sanoi irvailevalla äänellä. Huokaisin ja pyöräytin silmiäni.
"Yöllä, kun muut ovat nukkumassa, etsimme sen joululahjoja suojaavan pokemonin, nitistämme sen ja pääsemme käsiksi lahjoihin. Viemme lahjat näihin jätesäkkeihin ja viemme pulkilla, jotka käyn hakemassa ihalla olevasta varastosta" kerroin suunnitelmani Josephille.
"Pari juttua; Mä käyn hakemassa pulkat, koska yksi, tiirikoin nopeammin kuin arvon neiti kömpelys, ja kaksi, olen meistä pidempi. Ja toinen asia: Oon löytänyt jo sen pokemonin, joka tekee sen suojan lahjojen ympärille. Pokemon on Mr Mime ja se on koulun vahtimestarin pokemon. Vahtimestari asuu koulun ylimmässä kerroksessa, itäsiivessä. Pokemonin nujertaminen ei tule olemaan helpooa, jos emme ota vahtimestaria samalla kertaa. Kolmanneksi, sain pari agenttia hakemaan lahjat meiltä heti viennin jälkeen" Joseph kertoi. Joseph oli oikeassa, olisin liian lyhyt kiipeämään pois varastosta, joten hän sai hoitaa homman aivan vapaasti. Olin kuitenkin hieman yllättynyt, miten vakavasti Joseph loppujen lopuksi otti tämän homman. Tehtävä kuin tehtävä, hän teki sen aina huolella ja omistautuneesti, en enää ihmetellt, miksi pomo luotti häneen niin paljon.
"Mr Mimen lisäksi joudumme siis varomaan myös vahtimestaria..." mutisin ja nojasin käteeni. Tästä tulisi hauskaa.
Oli keskiyö, ulkona satoi lunta ja oli kova pakkanen. Perus talviyö näin pohjolassa. Seisoin koulun portilla Josephin kanssa. Olimme sopineet, että minä kävisin hoitelemassa vahtimestarin ja Mr Mimen ja Joseph kävisi sillä välin hakemassa ne pulkat.
"Mr Mime on joulukuusen luona liikuntasalissa, hovimestari on nukkumassa" Joseph sanoi ja päästi suustaan vielä tylsistyneen äännähdyksen. Golduck oli paikantanut sekä Mr Mimen että vahtimestarin.
"Ai, no se siitä ukkelista" kommentoin ja livahdin sitten koulun pihamaalle. Joseph tuli perässäni ja luikki sitten varastolle. Pääsin koulun ovelle ja aloin tiirikoida sitä auki. En kuitenkaan kauaa lukon kanssa ehtinyt takkuamaan, kun ovi aukeni ja sisältä kurkisti kummastuneen näköinen Mr Mime.
"A-anteeksi häiriö. Minun pitäisi päästä vessaan, enkä viitsisi oikein puskan juurenkaan..." sopersin ja katsoin Mr Mimea hieman vaivautuneena. Pokemon nyökkäsi, itsekin hieman vaivautuneen näköisenä. Juuri, kun pokemon oli kääntymässä, tämä säpshäti ja oli kiljua kivusta, kun joku puri sitä jalkaan. Sain tukittua pokemonin suun pipollani, juuri ja juuri ajoissa.
Kiwi ilmestyi viereeni ja hihitteli ilkikurisesti. Hymyilin hieman ja vapautin Zeuksen sen pokemonpallosta.
"Supersonic" komensin Zeusta, joka teki mitä käskettiin. Ääniaallot kulkivat ilman halki Zeuksen korvista, ja osuivat Mr Mimeen, joka alkoi kieppua ja kaappua pökerryksissä oven edessä.
"Kiwi, pöki sitä pois ulko-ovelta" komensin Kiwiä, joka innoissaan lähti järsimään Thunder Fangillaan Mr Mimea. Pienten kiljahdusten saattelemana Mr Mime päätyi pois ulko-ovelta koulun pihamaalle. Kiwi palasi tyytyväisenä viereeni ja kääntyi sitten katsomaan yhä hoipertelevaa Mr Mimea.
"Zeus, tee spark!" komensin. Zeus kiisi ilman halki pienten sähkökipinöiden saattelemana ja osui suoraan Mr Mimeen, joka yritti edelleen selvittää päätään. Raukka parka heilui kuin juopunut ilta kahdelta.
"Hienoa, sitten shadow claw!" annoin seuravaan komennon. Zeus heilautti siipeään, joka hehkui tummahkon harmaana, ja raapaisi Mr Mmimea kylkeen. Pokemon oli onnistunut väistämään Zeuksen hyökkäyksen tokkuraisen olonsa takia.
"Bite!" komensin. Zeus iski terävät hampaansa Mr Mimen jalkaan ja järsäisi kunnolla. Mr Mimen silmät vetistivät kivusta ja tämä alkoi potkia, ihan kuin se olisi vienyt kipua pois tämänjalasta.
"Golduck, water gun!" Josephin ääni kuului. Golduck osui Mr Mimeen water gunilla. Mr Mime hoiperteli vielä hieman ja kääntyi katsomaan Josephia ja Golduckia.
"Judy, mene. Mä hoitelen tämän loppuun" Joseph sanoi. Nyökkäsin ja juoksin sisälle otettuani Kiwin ja Zeuksen takaisin palloihin.
Juhlasali oli heti aulan jälkeen - huoneeseen oli helppo löytää aukinaisen oven takia. Pääsin juuri suuren joulukuusen luo, kun lahjojen edessä näkynyt, hieman saippuakuplaa muistuttanut ilma katosi.
"Hienoa" mutisin ja aukaisin jätesäkin. Aloin laittaa lahjoja pussiin kamalalla vauhdilla. Päästin Momon vapaaksi auttamaan minua lahjojen kanssa. Minuutin kuluttua sain Josephin seurakseni. Yhdessä saimme kaikki lahjat jätesäkkeihin ja kyytättyä ne kahdelle agentille, jotka odottelivat meitä koulun lähellä. Aukaisisimme lahjat myöhemmin toisen agentin Secret Basessa.
Aamulla herättyämme kuulimme majatalon omistajalta surullisia uutisia; joululahjat oltiin varastettu ja Mr Mime oli jäätynyt kuoliaaksi. Sääli Mr Mimea, sääli sen kohtaloa. Golduckin käyttämä vesi oli kylmää ja Mr Mime oli pökertynyt pihalle. Kumpikaan meistä - minusta ja Josephista - ei ollut siinä kiireessä hoksannut siirtää pokemonia sisälle turvaan pakkaselta. Pakkasta oli ollut paljon, erittäin paljon. Mutta se, mikä minua ihmetytti suuresti oli ihmisten reaktio; he eivät sureneet kuollutta pokemonia, vaan menetettyjä joululahjoja. Vain vahtimestari itki kuolleen ystävänsä perään.
Olimme muiden mukana menneet koulun liikuntasaliin. Melkein kaikki näyttivät masentuneilta. Heidän lahjansa oli varastettu, heidän jokavuotinen lahjojen jako perinteensä oltiin pilattu. Miksi tämä oli tapahtunut?
"Ihmiset hei, onko lahjat muka noin tärkeä asia? Eikö tärkeämpää ole yhdessä olo, hauskan pito ja ilo, jota voitte tänä erityisenä päivänä jakaa?" kysyin, hieman ärtyneenä. Ihmiset kääntyivät katsomaan minua, osa mulkoillen, osa kysyvänä.
"Onhan lahjojen jakaminen ja avaaminen toki hauskaa, mutta eikö perheen ja ystävien kanssa vietetty aika ole paljon tärkeämpää?" kysyin, katsoen ihmisiä vakavana.
"Tyttö on oikeassa. Eikö tärkeämpää ole perheen ja ystäviemme kanssa vietetty aika, kuin lahjat?" puuseppä huokaisi ja hieroi takaraivoaan. Kuinka moni näistäkin ihmisistä muisti vielä lämmöllä edellisvuoden lahjoja. Niitä materiaalisia tavaroita, joilla yritettiin ostaa ihmisen ystävyys.
~Loppu~ Hyvää joulua ja onnellista uutat vuotta kaikille!
Yövyimme majatalossa, koska Cordovan Townin Pokemon Centerissä ei ollut jostain syystä huoneita yöpymistä varten. Ja tämän hoitaja Joy selitteli sillä, ettei Pokemon Center ollut mikään hotelli, vaan pokemonien sairaala. Toisaalta ymmärsin asian kyllä, mutta..... Pokemon Centtereissä sai yöpyä ilmaiseksi, kun taas majatalon huoneiden varaus maksoi. Eikä kaikilla aloittelevilla kouluttajilla ollut varaa pulittaa 50 dollaria yhdestä huoneesta. Eihän rahasumma suurelta kuulostanut - työssä käyvän aikuisen korvaan. Mutta melkein-köyhälle kouluttajalle se oli iso summa. Onneksi Joseph oli lupautunut maksamaan meidän huoneemme, vaikka joudunkin nyt nukkuamaan hänen kanssaan samassa huoneessa.
Huokaisin kyllästyneenä ja katsahdin taas kelloa. Moni kouluttaja oli tuonut pokemoninsa hoidettavaksi, joten hoitaja Joyt eivät ehtineet ihan heti hoidattaa minun pokemonejani. Eiväthän ne ole olleet kuin 20 minuuttia hoidossa. Siltikin aloin jo kyllästyä.
"Oletko jo ostanut lahjan keskiviikon kuusijuhlaan?" korviini kantautui erään miehen ääni.
"Olen toki, en tosin ostanut, vaan valmistin itse" toinen mies vastasi. Herkistin korviani ja käänsin katsettani hieman miesten suuntaan. Neljä miestä, kaikki päälle 40:n, seisoskelivat minusta vähän matkan päässä. Miehet pitivät toppatakkejaan kainalossaan tai olivat heilauttaneet takkinsa olkapäänsä yli. Yhdellä oli puna-valkoinen kaulahuivi yhä kaulassa, toisella musta pipo päässä.
"Ah, tietenkin" yksi sanoi.
"Mutta tietenkin puuseppä tekee itse lahjat!" toinen kommentoi, naurahtaen kovaan ääneen päälle.
"Uskaltaudunkohan toivomaan, että saisin lahjan tänä vuonna. Teet erinomaisia puutöitä, Kinshiro!" kolmas mies sanoi. Käänsin katseeni kokonaan miehiin. Mistä kummasta he puhuivat?
"Äh, älkää nyt viitsikö. Minusta on ihanaa tehdä puusta lahjoja, varsinkin joulun alla. Haluan vain nähdä ihmisten hymyilevän leveästi" mies, joka ilmeisesti oli puuseppä ammatiltaan, sanoi hymyillen leveästi. Enempää en ehtinyt jäädä kuuntelemaan, sillä respasta kuulutettiin nimeäni. Hienoa, pokemonieni HP:t oltiin vidoin palautettu kuntoon.
Vastaanotto tiskillä nappasin kaikkien pokemonieni pokemonpallot olkalaukkuni taskuun ja kiitin sitten hoitajaa.
"Saanko muuten kysyä erästä asiaa. Moni on puhunut jostain lahjojen hankkimisesta ja siitä aukiolla olevasta isosta joulukusesta... Mitähän he oikein tarkoittavat?" tiedustelin hoitajalta. Nainen hymyili leveästi - hienoa, hän ei ollut se kamala nirppanokka ämmä, joka veti herneet nenäänsä joka ainoasta asiasta.
"Täällä Cordovan Townissa järjestetään joka joulu kuusijuhla, jossa jaetaan joululahjoja. Jokainen kylän asukas saa ostaa lahjan, viedä sen kuusen alle ja jouluaattona hän saa sattuman varaisesti jonkun toisen hankkiman lahjan. Joulupukki vierailee luonamme, jakaa lahjat, avaamme ne ja nautimme samalla glögistä ja pipareista. Paikallinen orkesteri soittaa myös joulumusiikkia. Tapahtumasta on ehtinyt tulla jo perinne, melkein kaikki kyläläiset osallistuvat siihen. Kaikki kylässä vierailevat saavat myös osallistua siihen" hoitaja kertoi iloisesti. Hymyilin iloisesti kuullessani tämän. En siksi, että saisin ylläri-pylläri lahjan joltain randomilta kyläläiseltä, vaan siksi, että joulukuusen alla olisi kasa lahjoja. Ja aivoni olivatkin alkaneet jo raksuttaa iloisesti pahojaan - joulumusiikin saattelemana.
"Sä MITÄ?!" Joseph karjaisi. Joseph oli ollut huoneellamme, kuten olin toivonutkin.
Olin kertonut Josephille mahtavasta ideastani, ja pyytänyt vielä hänen apuaan. Aioin varastaa kaikki lahjat joulukuusen alta. Lahjoja kuitenkin ympäröi näkymätön este, ilmeisesti Reflect. Tarvitsin Josephin Golduckin, Pearlin, apua. Pearlin confusionin avulla pystyisimme paikantamaan vihollisen ja tainnuttamaan sen, jonka jälkeen pystyisin varastamaan lahjat. Tietenkin tämä piti tehdä illalla, kun väkeä oli vähemmän liikkellä. Yöllä olisi vieläkin parempi, kun melkein kaikki olisivat nukkumassa.
"Kuulit kyllä. Aion varastaa ne joulukuusen alla olevat lahjat ja tarvitsen siihen apuasi" sanoin, ristien samalla kädet rintakehäni alle. Joseph huokaisi syvään ja peitti käsillään kasvonsa. Tähän mennessä kaikki ideani työhön liittyen eivät olleet mitenkään hohdokkaita. Ja tämä oli hänelle yksi niistä typerimmistä ideoista, mitä olin keksinyt. Mutta minusta lahjojen varastaminen oli hyvä idea.
"Miksi helvetissä haluat varastaa täynnä ihmisiä olevan koulun kuusen alta lahjoja? Voisit ihan yhtä hyvin murtautua jonkun kotiin, varastaa heidän lahjansa ja viedä samalla arvotavaraa" Joseph sanoi levittäen toista kättään. Tottahan tuo oli, mutta...
"Sen kuusen alla on monta kymmentä, jos ei satoja, lahjoja. Mutta hyvä idea tuokin oli, voidaan käydä tämän keikan jälkeen jonkun talossa varkaissa" sanoin, hymyillen ilkikurisesti. Joseph huokaisi ja pudisti päätään.
"Tämä on paska idea, mutta olkoon. Uskon, että sulla on jokin taka-ajatusta tässä hommassa" Joseph sanoi.
"Jep, haluan saada paljon joululahjoja. Ja tiedän jo valmiiksi, etten saa sinulta yhtäkään. Niin, ja mun täytyisi hommata mun pokemoneillekin joululahjoja" totesin. Joseph pyöritteli sillmiään ja katsoi minua yhä odottavana.
"Miksi, Judy? Miksi teet jotain tällaista? Nyt on kuitenkin joulu" Joseph kysyi lopulta.
"Haluan vain nähdä ihmisten murtuneen ilmeen, kun he näkevät, että heidän rakkaat lahjansa ovat kadonneet. Ja tarvitsen sitä paitsi rahaa" noteerasin sarkastisesti Josephille. En oikeasti välittänyt mokomasta joulusta, en koskaan ollut viettänyt sitä, enkä koskaan viettäisikään. Ruokaa lukuun ottamatta joulu oli turha ja yliarvostettu hölmöläisten juhla.
"No, ihan miten haluat" Joseph lopulta sanoi, huokaistnen vielä syvään. Hienoa, hän auttaisi minua.
Käveleskelin Cordovan Townin keskustassa, katsellen ympärilleni. Momo oli olkapääläni ja katseli myös ympärilleen. Yritin keksiä jotain lahjojen ryöstöön. Joseph ei suostunut osallistumaan idean suunnitteluun, mutta toteutuksessa hän lupasi olla mukana.
Lahjoille pitäisi saada jokin kuljetusmahdollisuus, kuten reki tai vastaava. Tai sitten laittaisin kaikki pokemonit kantamaan minun ja Josephin lisäksi jätesäkkejä, jonne aioin paketit laittaa. Lahjat olisi periaatteessa helppo kerätä kasaan, aioin nimittäin käyttää kaikkia käytettävissä olevia käsiä. Pokemonit tulisivat siis myös osallistumaan tähän pikku hommaan.
Kylän keskusta oli täynnä ihmisiä ja pokemoneja. Tästä hommasta ei tulisi helppoa. Jollen sitten todellakin tekisi hommaa yöllä, kuten olin ensin ajatellut. Keskustassa oli paljon jouluvaloja ja erityisesti koulu ja koulun piha oltiin laitettu oikein hienoksi. Seisahduin koulun pihamaan portille ja katsoin ihmisiä, jotka koristelivat pienempää kuusta koulun portaiden viereen. Momo pomppasi pääni päälle, jotta näkisi vähän paremmin.
"Kyllä on laitettu piha komiaksi" viereeni astellut rehevässä kunnossa ollut mies totesi. Käänsimme Momon kanssa katseemme mieheen.
"Juu, niin on" sanoin. Olihan pihamaa toki hieno, en mennyt kieltämään sitä. Jotenkin vain nämä kaikki jouluvalot, lumiukot, lumilyhdyt ja pikkukuuset tuntuivat niin yliampuvalta. Ja niitä kun oli paljon eikä vain muutama siellä täällä.
"Onneksi saatiin lunta, niin pääsee joulupukki reellä perille asti" mies sanoi tyytyväisenä ja vinkkasi sitten minulle silmää. Momo hypähti innoissaan olkapäälläni ja alkoi sitten äännellä innoissaan. Pyöräytin silmiäni ja katsahdin sitten miestä.
"Sinäkö onnekas olet siihen puuhaan päässyt?" kysäisin mieheltä, hymyillen ilkikurisesti päälle. Mies alkoi nauraa ja taputti minua sitten olkapäähän.
"Vai että onnekas? Olen tehnyt tätä hommaa jo vuosia. Serkkuni omistaa pari Stantleria, ja saan ne ja reen aina jouluksi lainaan" mies kertoi, hieman hymyillen. Hymyilin miehelle takaisin. Olin juuri ratkaissut yhden pulmistani.
Juteltuani miehen kanssa vielä hetken pääsin vihdoin menemään syrjäisempään paikkaan. Vapautin Zeuksen sen pokemonpallosta ja katsahdin sitten Momoa, joka istui edelleen olkapäälläni.
"Okei pojat, meillä on keikka tiedossa. Koululla järjestetään kuusijuhla ylihuomenna keskiviikkona. Ihmiset vievät sinne jo valmiiksi paljon lahjoja, jotka säilötään koulun liikuntasalissa olevan kuusen alle. Meidän tehtävänämme on ottaa lahjat kuusen alta. Ainoat ongelmamme ovat lahjoja suojaava näkymätön este ja sen luonut pokemon, meillä ei ole pusseja lahjoille ja pussit täytyy jotenkin saada kuljetettua pois koululta. Kuljetuksen saan ehkä järjestettyä, mutta se on vielä vähän vaiheessa. Zeus, me hoidamme sen kuntoon. Momo, sinä saat etsiä pusseja lahjoille. Isoja pusseja, ei kaupasta saavia muovipusseja" kerroin kaksikolle, jotka nyökyttelivät. Momo teki lopuksi armeijat ja lähti luikkimaan omille teilleen.
Zeus lensi nyt puolestaan olkapäälleni ja katsahti minua. Nyt minun pitäisi vielä selittää Zeukselle hommamme, ennenkö lähtisimme.
"Tarvitsemme pari pulkkaa, joita saame helpoiten koulun ulkovarastosta. Sinun tehtävänäsi on etsiä helpoin tie varastoon ja auttaa minua saamaan pulkat haltuumme" sanoin Zeukselle, joka nyökkäsi. Livahdin Zeuksen kanssa takaisin koululle, Zeus lennähti ilmaan ja lähti lentelemään taivaalla, tarkkaillen ensin koulua ja sitten tämä lähti tutkimaan varastoa vähän lähemmin. Pian Zeus palasi luokseni ja nyki minua mukaansa. Livahdimme varaston taakse, jossa oli iso kasa lunta ja varaston seinässä ikkuna, jonka saisin tiirikoitua auki.
"Hienoa. Täytyy odottaa vain iltaan. En voi keskellä kirkasta päivää tiirikoida varaston ikkunoita auki" mutisin Zeukselle, joka nyökkäsi.
Momo istui lähellä Pokemon Centeriä, miettien, mihin lahjat voisi laittaa ja mistä Momo niitä voisi hankkia. Judy oli puhunut säkeistä. Suuret jätesäkit voisivat olla hyvä idea, ja yhdessä rullassa oli aika monta jätesäkkiä. Ja Momo arvelikin jo tietävänsä, mistä tämä löytäisi yhden jätesäkki kokoelman.
Hiljaa ja varovasti Momo livahti sisään Pokemon Centeriin. Tässä tilanteessa apina ei halunnut tulla nähdyksi. Aula oli melko lailla tyhjillään; Sisällä oli vain yksi hoitaja Joy tiskin takana, kaksi jo hieman vanhemmalla iällä ollutta papparaista istui sohvien luona lukemassa lehteä ja keskustelemassa, sekä yksi kouluttaja, joka odotteli ilmeisesti pokemonejaan hoidosta. Momo irvisti hieman ja loikki sitten lähimmän sisäkasvin ruukun taa piiloon. Momo odotti hetken jos toisenkin, kunnes kouluttaja lopulta alkoi tylsyyteensä räplätä jotain laitetta. Momo vilkaisi papparaisten suuntaan. He lukivat edelleen lehtiä ja höpöttelivät välistä jotain. Hoitaja Joy hääräili tiskillä jotain, eikä kiinnittänyt mitään huomiota aulaan. Momo livahti sohvien luo, hiipi hiljaa sohvapöytien alla ja pääsi sitten livahtamaan käytävään, joka vei toimenpidehuoneisiin. Yksi huoneista oli siivouskomero, ja se sijaitsikin melkein toisessa päässä käytävää.
Momo yritti avata ovea, siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinpä tietenkin, ovi oli lukossa ja siivoja varmaankin lomalla. Mutta jotenkinhan tuonne oli päästävä. Leveä irvistyksen omainen hymy kohosi Momon kasvoille. Tämä peruutti pari askelta ja jäädytti lukon Frost Breathilla. Sitten Momo saikin paukautettua ovean auki helposti.
Momo juoksi sisälle pieneen siivouskomeroon, nappasi siivouskärryistä täyden jätesäkkipaketin ja säntäsi sitten ulos, muistaen sulkea oven perässään.
Istuin huoneessani Josephin kanssa. Momo oli onnistuneesti löytänyt jätesäkkejä, samoin Joseph.
"Mielestäni lupasit auttaa vain lahjojen viemisessä, Joseph" totesin toisella sängyllä istuneelle miehelle. Mies venytteli ja vei kätensä päänsä taa.
"Sitä vähän minäkin. Kumma juttu, tiiätkö. Nämä vain vähän niin kuin... jäi käteen, kun ihailin niitä kaupassa" Joseph sanoi irvailevalla äänellä. Huokaisin ja pyöräytin silmiäni.
"Yöllä, kun muut ovat nukkumassa, etsimme sen joululahjoja suojaavan pokemonin, nitistämme sen ja pääsemme käsiksi lahjoihin. Viemme lahjat näihin jätesäkkeihin ja viemme pulkilla, jotka käyn hakemassa ihalla olevasta varastosta" kerroin suunnitelmani Josephille.
"Pari juttua; Mä käyn hakemassa pulkat, koska yksi, tiirikoin nopeammin kuin arvon neiti kömpelys, ja kaksi, olen meistä pidempi. Ja toinen asia: Oon löytänyt jo sen pokemonin, joka tekee sen suojan lahjojen ympärille. Pokemon on Mr Mime ja se on koulun vahtimestarin pokemon. Vahtimestari asuu koulun ylimmässä kerroksessa, itäsiivessä. Pokemonin nujertaminen ei tule olemaan helpooa, jos emme ota vahtimestaria samalla kertaa. Kolmanneksi, sain pari agenttia hakemaan lahjat meiltä heti viennin jälkeen" Joseph kertoi. Joseph oli oikeassa, olisin liian lyhyt kiipeämään pois varastosta, joten hän sai hoitaa homman aivan vapaasti. Olin kuitenkin hieman yllättynyt, miten vakavasti Joseph loppujen lopuksi otti tämän homman. Tehtävä kuin tehtävä, hän teki sen aina huolella ja omistautuneesti, en enää ihmetellt, miksi pomo luotti häneen niin paljon.
"Mr Mimen lisäksi joudumme siis varomaan myös vahtimestaria..." mutisin ja nojasin käteeni. Tästä tulisi hauskaa.
Oli keskiyö, ulkona satoi lunta ja oli kova pakkanen. Perus talviyö näin pohjolassa. Seisoin koulun portilla Josephin kanssa. Olimme sopineet, että minä kävisin hoitelemassa vahtimestarin ja Mr Mimen ja Joseph kävisi sillä välin hakemassa ne pulkat.
"Mr Mime on joulukuusen luona liikuntasalissa, hovimestari on nukkumassa" Joseph sanoi ja päästi suustaan vielä tylsistyneen äännähdyksen. Golduck oli paikantanut sekä Mr Mimen että vahtimestarin.
"Ai, no se siitä ukkelista" kommentoin ja livahdin sitten koulun pihamaalle. Joseph tuli perässäni ja luikki sitten varastolle. Pääsin koulun ovelle ja aloin tiirikoida sitä auki. En kuitenkaan kauaa lukon kanssa ehtinyt takkuamaan, kun ovi aukeni ja sisältä kurkisti kummastuneen näköinen Mr Mime.
"A-anteeksi häiriö. Minun pitäisi päästä vessaan, enkä viitsisi oikein puskan juurenkaan..." sopersin ja katsoin Mr Mimea hieman vaivautuneena. Pokemon nyökkäsi, itsekin hieman vaivautuneen näköisenä. Juuri, kun pokemon oli kääntymässä, tämä säpshäti ja oli kiljua kivusta, kun joku puri sitä jalkaan. Sain tukittua pokemonin suun pipollani, juuri ja juuri ajoissa.
Kiwi ilmestyi viereeni ja hihitteli ilkikurisesti. Hymyilin hieman ja vapautin Zeuksen sen pokemonpallosta.
"Supersonic" komensin Zeusta, joka teki mitä käskettiin. Ääniaallot kulkivat ilman halki Zeuksen korvista, ja osuivat Mr Mimeen, joka alkoi kieppua ja kaappua pökerryksissä oven edessä.
"Kiwi, pöki sitä pois ulko-ovelta" komensin Kiwiä, joka innoissaan lähti järsimään Thunder Fangillaan Mr Mimea. Pienten kiljahdusten saattelemana Mr Mime päätyi pois ulko-ovelta koulun pihamaalle. Kiwi palasi tyytyväisenä viereeni ja kääntyi sitten katsomaan yhä hoipertelevaa Mr Mimea.
"Zeus, tee spark!" komensin. Zeus kiisi ilman halki pienten sähkökipinöiden saattelemana ja osui suoraan Mr Mimeen, joka yritti edelleen selvittää päätään. Raukka parka heilui kuin juopunut ilta kahdelta.
"Hienoa, sitten shadow claw!" annoin seuravaan komennon. Zeus heilautti siipeään, joka hehkui tummahkon harmaana, ja raapaisi Mr Mmimea kylkeen. Pokemon oli onnistunut väistämään Zeuksen hyökkäyksen tokkuraisen olonsa takia.
"Bite!" komensin. Zeus iski terävät hampaansa Mr Mimen jalkaan ja järsäisi kunnolla. Mr Mimen silmät vetistivät kivusta ja tämä alkoi potkia, ihan kuin se olisi vienyt kipua pois tämänjalasta.
"Golduck, water gun!" Josephin ääni kuului. Golduck osui Mr Mimeen water gunilla. Mr Mime hoiperteli vielä hieman ja kääntyi katsomaan Josephia ja Golduckia.
"Judy, mene. Mä hoitelen tämän loppuun" Joseph sanoi. Nyökkäsin ja juoksin sisälle otettuani Kiwin ja Zeuksen takaisin palloihin.
Juhlasali oli heti aulan jälkeen - huoneeseen oli helppo löytää aukinaisen oven takia. Pääsin juuri suuren joulukuusen luo, kun lahjojen edessä näkynyt, hieman saippuakuplaa muistuttanut ilma katosi.
"Hienoa" mutisin ja aukaisin jätesäkin. Aloin laittaa lahjoja pussiin kamalalla vauhdilla. Päästin Momon vapaaksi auttamaan minua lahjojen kanssa. Minuutin kuluttua sain Josephin seurakseni. Yhdessä saimme kaikki lahjat jätesäkkeihin ja kyytättyä ne kahdelle agentille, jotka odottelivat meitä koulun lähellä. Aukaisisimme lahjat myöhemmin toisen agentin Secret Basessa.
Aamulla herättyämme kuulimme majatalon omistajalta surullisia uutisia; joululahjat oltiin varastettu ja Mr Mime oli jäätynyt kuoliaaksi. Sääli Mr Mimea, sääli sen kohtaloa. Golduckin käyttämä vesi oli kylmää ja Mr Mime oli pökertynyt pihalle. Kumpikaan meistä - minusta ja Josephista - ei ollut siinä kiireessä hoksannut siirtää pokemonia sisälle turvaan pakkaselta. Pakkasta oli ollut paljon, erittäin paljon. Mutta se, mikä minua ihmetytti suuresti oli ihmisten reaktio; he eivät sureneet kuollutta pokemonia, vaan menetettyjä joululahjoja. Vain vahtimestari itki kuolleen ystävänsä perään.
Olimme muiden mukana menneet koulun liikuntasaliin. Melkein kaikki näyttivät masentuneilta. Heidän lahjansa oli varastettu, heidän jokavuotinen lahjojen jako perinteensä oltiin pilattu. Miksi tämä oli tapahtunut?
"Ihmiset hei, onko lahjat muka noin tärkeä asia? Eikö tärkeämpää ole yhdessä olo, hauskan pito ja ilo, jota voitte tänä erityisenä päivänä jakaa?" kysyin, hieman ärtyneenä. Ihmiset kääntyivät katsomaan minua, osa mulkoillen, osa kysyvänä.
"Onhan lahjojen jakaminen ja avaaminen toki hauskaa, mutta eikö perheen ja ystävien kanssa vietetty aika ole paljon tärkeämpää?" kysyin, katsoen ihmisiä vakavana.
"Tyttö on oikeassa. Eikö tärkeämpää ole perheen ja ystäviemme kanssa vietetty aika, kuin lahjat?" puuseppä huokaisi ja hieroi takaraivoaan. Kuinka moni näistäkin ihmisistä muisti vielä lämmöllä edellisvuoden lahjoja. Niitä materiaalisia tavaroita, joilla yritettiin ostaa ihmisen ystävyys.
~Loppu~ Hyvää joulua ja onnellista uutat vuotta kaikille!
